Ensimmäiset adventtitulet

Marraskuu tuli, pani isomman pykälän silmään ja wroooooom, huomenna kääntyy kalenterissa joulukuun lehti. Miksikähän tämä vuoden rytmi menee näin päin prinkkalaa? Juuri nyt kun tekisi mieli pysähtyä tunnelmoimaan pimeää ja levähtämään vähän enemmän, on kiire-kiire-kiire ja projektit saatava pakettiin ennen joulua. Sitten järkevä, sivistynyt ihminen hankkii tähän hullunmyllyyn koiranpennun. Ymmärrän nyt niitä ihmisiä, jotka tähtäävät … Continue reading Ensimmäiset adventtitulet

Advertisements

Voitto kotiin!

Viime sunnuntaina laumaamme saapui jämtlanninpystykorva Voitto. Päätös tehtiin hirvenpyyntikauden alussa, koska tutulla, lähellä asustavalla kasvattajalla oli sinä hetkenä yksi oikein hyvistä vanhemmista oleva urospentu varaamatta. Hans pappa är svensk. Koirasta on puhuttu pitkään (välillä myös blogissa) mutta päätös tuli loppuviimein tehtyä nopeasti. Hylkäsin myös sentimentaalisuuden rotuvalinnan suhteen, ikioman mustan koiran aika lienee myöhemmin! Tästä hurtista … Continue reading Voitto kotiin!

Johtolankoja

Asunnossamme tapahtuu kummia. Parin viime viikon aikana sinne sun tänne on ilmestynyt asioita, jotka riippuvat, hidastavat kulkemista ja piilottelevat kaapeissa ja koreissa.   Tänne on tulossa joku tyyppi. En tiedä mitä se aikoo, mutta olen valmis ottamaan sen vastaan.

Punttiksella pyllähdellään

Havahduin nyt siihen, että ensi viikolla on edessä viimeiset tunnit aikuisten painonnostokurssia. Kaksi kertaa viikossa olen väkisin kammennut istumisesta väsähtäneen ruhoni voimapajalle ja tullut reilun tunnin päästä hikisenä, energisenä ja iloisena takaisin. Aika perinteinen liikuntaeuforiaefekti, mutta painonnosto on aika hauskaa ihan tekemisenäkin. Olen jopa tottunut pyllähtelemään, kun joskus rauta ei vain nouse tai tasapaino ei … Continue reading Punttiksella pyllähdellään

Marrasharmaata

Tänään vietettiin isänpäivää hyvin isämäisissä tunnelmissa. Menimme aamupäiväksi tälle luontaiseen elinympäristöön, eli pilkkiavannolle. Kaikki oli harmaata. Vesi, taivas, männikkö, lumi, jää - kaikki.  En saanut siitä harmaudesta tarpeekseni ja kuvia tuli. Vain oranssi kaira ja ahvenen loistavan punaiset evät paljastivat, että ei olla sisällä mustavalkovalokuvassa. Hyvä huppu on kaiken A ja O! Myös oma naama … Continue reading Marrasharmaata

Mikä ihimeen talviretkeily?

En ole moista harrastanut. Täällä mie yritän ylläpitää vakuuttavaa ulkoilublogia ja jo ensimmäisenä syksynä tuntuu, että olen ihan kuutamolla. Viime talvena katselin kaiholla, kun harjoitteluoppilaitoksestani lähti touhukas joukko opiskelijoita yöpymään itse rakentamissaan lumikammeissa. Teki mieli mukaan. En ole yöpynyt teltassa talvella, enkä edes oikeastaan missään kunnon kämpässäkään. Nyt kun ajatellaan että kunnon kämppä on askeettisinta … Continue reading Mikä ihimeen talviretkeily?

Zamberlanien sisäänajo

Kesän ja syksyn mittaan kirjoittelun aiheesta pitkävartinen vaelluskenkä ainakin täällä ja kun sain ne viimein hankittua, myös täällä. Kyseessä oli siis Zamberlan Highland  -vaelluskenkä. Olen kävellyt niillä tänä syksynä miltei joka viikonloppu - taitaa olla, että korkeintaan kaksi hirvestysviikonloppua on jäänyt kokonaan välistä kenkien hankinnan jälkeen. Kenkien sisäänajossa tunteja on tullut paljon, kilometrejä vähän ja … Continue reading Zamberlanien sisäänajo