Rompetta, rompetta

Aika monessa aallonharjalla olevassa lifestyle- tai muotiblogissa pukataan vimmalla tavaraa ja vaatetta kiertoon tähtäimessä askeettisempi elämä ja selkeämpi koti. Luopuminen vapauttaa ja särmät vaatekomerot saavat mielen upeaan zen-tilaan. Hankitaan vain tarpeellista ja varmasti käyttöön tulevaa. Mie allekirjoitan tämän täysin, kotioloissa vähemmän on enemmän ja on kiva, kun turhaa kamaa ei tursua kaapeista.

Minulla ei ole tapana kerätä liikaa sisustuskamaa. Kippoja ja kuppeja en osta itselleni oikeastaan koskaan (?), lahjaksi niitä tulee joskus. Shoppailureissut Haaparannen Ikeaan noudattavat usein samaa kaavaa: hipelöin ja hypistelen, kerään kärryyn 5-10 tavaraa käytävien varrelta. Kassoille mennessä olen jättänyt välille puolet. Jos kassajonossa menee arviolta yli 7 minuuttia, totean etten jaksa odottaa ja jätän loputkin kamat pois ja kävelen läpi kassoista tyhjin käsin. Perjantaina innostuin sisustamaan ja laitoin verhot ikkunaan! Olen ollut ainakin vuoden ilman (miksi peittää kivoja ikkunoita), mutta koska olohuoneessa ei ole vieläkään mattoa (hurtta on sisäsiisti, mutta matto on anoppilan varastossa), alkoi huusholli tuntua kolkolta.

Niin sanottuja arki- ja juhlavaatteita minulla on aika sopivasti, tosin edelleen nämä vaativat läpikäymistä ja karsintaa. Ongelmana on hämärä tunne siitä, että jos karsin käyttämättömät ei minulle jää mitään. Siinäpä erinomaisen hyvä syy säilyttää kulahtaneita neuleita! Olen muutaman kerran pistänyt pystyyn kirpparipöydän, mutta työn määrä on karsea suhteessa siihen kuinka paljon kamaa lopulta menee. Enkä edes myy tavaraa tienaamismielessä, vaan pidän hinnat mielestäni järkevinä. Silti aina se yksi säkillinen pitää kantaa vaatekeräykseen, eli sama kai se olisi kantaa kaikki sinne heti? Facebook-kirppareiden suhteen olen ennakkoluuloinen. Arkivaatteita minun pitäisi opetella käyttämään tasaisemmin. Yleensä lempipaitani on jatkuvasti päällä, jolloin kyllästyminen on väistämätöntä ja paita siirtyy kaapinperukoille. Tasaisemmalla käytöllä uutuudenviehätys säilyisi pidempään. En silti pidä itseäni ongelmallisena vaatteiden suhteen.

Nyt päästäänkin asiaan, eli retkeily- ja ulkoilukamoihin. Minimalistinen komero ja tyhjä ullakkovarasto on varmaankin mahdollista ylläpitää jos ei kerrassaan tee mitään, tai harrastaminen rajoittuu kuntokeskuksen sisätiloihin. Mutta annahan jos listalta löytyy lumilautailua, hiihtoa, pyöräilyä, vaeltamista, metsästystä, kalastusta ynnä muuta retkeilyä joka säässä, on katastrofi varma. Meidän ulkovarastomme on aivan karmea esitys. Harrastusvälineisiin ei mielestäni päde “vuosi käyttämättä –> kiertoon” -periaate. Harrastusten kausiluontoisuus ja elämä itsessään voi aiheuttaa sen, että en oikeasti vaikkapa vuoden aikana heitä perhoa tai laskettele kertaakaan. Luistimeni ovat tällä hetkellä olleet pitkään käyttämättä, mutta todellakaan en myy niitä. Pitäähän ihmisellä yhdet bauerit olla, vai mitä? Tästä ajattelusta seuraa, että vaatii akrobaatin taitoja hakea varastosta täytettä koiranruokapurkkiin.

Hienointa ja kauheinta tässä on myös se, että hankintalista on pitkä. Mielessä on eräsuksea, ahkiota, kahdenlaista makuupussia, telttaa ja vaikka mitä. Olisi kaunis ajatus harrastaa pelkästään laina- tai vuokrakamoilla. Jos ei ole varma kiinnostaako joku harrastus oikeasti, kannattaa omien vehkeiden hankkimista miettiä pitkään ja kokeilla ensin. Esimerkiksi itse lainailen isäni lumikenkiä, koska en ole niin innostunut tamppaamisesta että tarvitsisin omia. Silti kun kamat ovat maailmalla lainailun ja vuokrailun takana, lähtemisen kynnys kohoaa. Minusta on mukavaa, että voin milloin tahansa ottaa varastosta tarvittavat vehkeet ja mennä. Jos heittäydyn kriittiseksi, niin onhan tämä kieroutunutta, että ihmisen “vapaus lähteä” on sidottu varastossa oleviin romuihin. Mutta kukin tyylillään, yksi haluaa vuorata kotinsa kynttiläasetelmilla, joku panostaa kotiteatteriin ja kolmas varustelee lemmikkinsä ja lakkaa sen kynnet.

Me ollaan hellun kanssa vitsailtu, että tämä kaksio kyllä riittäisi meille, jos siinä olisi yksi varastohuone lisää ja lämmin autohalli – eikun siis talli – pihalla. Ja suuri eteinen, jossa olisi hyvin kuivatustilaa vaatteille ja kamoille. Eteisen vaatekomeron sisältöineen unohdinkin tässä mainita, koska yritän aktiivisesti sulkea sen pois tietoisuudestani.

Advertisements

4 thoughts on “Rompetta, rompetta

  1. Voi kyllä on kuule tuttua :) Minulla on ulkoilmaharrastuksia takana reilu 30 vuotta ja varustetta on kertynyt. Osin harrastukseni ovat vielä hyvin varustekeskeisiä – sorsan, hanhen, sepelkyyhkyn kaaveita on satoja. Olin aivan valtavan tyytyväinen, että saatoin luopua taannoin isosta kasasta kaaveita, kun löysin paremmin toimivan ja vähemmän tilaa vievän vaihtoehdon.
    http://www.tapiolantakamailla.com/2013/08/pussikaaveet-hitti-vai-floppi.html

    Muuten olen ratkaissut varusteiden säilytysongelmat niin, että minulla on 18 neliön harrastehuone, jonne olen keskittänyt kaikki varusteet. Samalla se on koirien nukkumishuone ja minäkin nukun siellä paljon, koska lähden sieltä aamuisin maastoon koirien kanssa ja muu perhe saa nukkua rauhassa talon yläkerrassa. Huoneen tilankäyttö on optimoitu niin, että sinne mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa.

    Like

    1. Huh, voin vain kuvitella sinunkin tavaramäärääsi. Ja tuo postauksesi kuva kaaveista on hyvin havainnollistava sen suhteen, kuinka hankala joitakin kamoja on säilyttää :)

      Varustehuone kuulostaa hyvältä ja järkevältä… Itsekin visioin reilun kokoista huonetta, jossa hyllyillä olisi paikat kaikille tavaroille, kuivatustilaa ja huoltomahdollisuus. Sitten kun polkupyörätkin saisi ripustettua jonnekkin kattoon niin avot :D ne ovat tilarohmuja viimeisen päälle.

      Like

  2. Yllättävän hyvin sai karsittua tavaramäärää kun muuttaa. Kaikki muu saa lähteä kiertoon paitsi retkikamat :) Semmoiseen 60 litran kassiin menee oikein hyvin kaikki epäretkeilyvaruste kuten keittiökamat, läppäri, erinäköiset paperit, lakanat yms. turhuus. Itse retkikamat täyttää saab 93:sen lattiasta kattoon poislukien fillarit ja kajakki. Nyt uudessa kämpässä on tilaa ja paljon varsinkin kun neliöt melkein tuplaantui ja tavaramäärä on 1/6 osaa alkuperäisestä :) Ainoa huono puoli on se, että spagetti ei oikein pysy titaanilusikassa. Haarukan hankkiminen voisi olla kova juttu…

    Like

    1. Heh, ei paha :D Tiheään muuttaminen pitää kyllä kamamäärän kurissa, vaikkei radikaalisti kaikkea ei-kivaa laittaisikaan menemään ;) Mutta olisihan se mahtava jos duunissakin voisi kulkea samoissa erärytkyissä kuin vapaalla… Tai sitten ei. Mutta osta sie haarukka. Olet sen varmasti ansainnut.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s