Still in the middle of nowhere

IMG_3265

Ulkona tuiskuttaa komeasti lunta, joten vapise kevät! Eletään tätä omituista aikaa, kun napapiirin yläpuolella on vielä metri lunta mutta eteläisemmän Suomen tuuteista pukataan jo kesämieltä. Yritä tässä sitten elää hetkessä.

IMG_3218Tällä hetkellä minulla on menossa neljäs Salla-viikko, ja aika menee kuin siivillä. Ei siksi että Salla sinänsä veisi mennessään, mutta työt vievät. Rinteisiin menoon ei ole todellakaan ollut aikaa ja perjantaisin olen körötellyt aina himaan. En halua jäädä tänne viikonlopuksi yksin hillumaan. Mennen, tullen ja palatessa haen Kemijärven ABC:ltä kahvia ja syötävää, en ole varmaan vuodessa syönyt yhtä monta suklaapatukkaa kuin nyt. Autoilu on petollista, on aina “nälkä” ja “pitää syödä että jaksaa kotiin asti”. Enkä edes tykkää ABC-asemien oransseista tötteröistä jotka merkkaavat joka kylää.

IMG_3219

Voin kertoa, että ei täällä Sallassa ihan hirvittävää vilinää maaliskuussa ole ja ymmärränkin nyt sen statuksen iäkkäämpien ihmisten ja hiihtelijöiden tunturikohteena. Menomestat ovat vähissä. Kuitenkin mökkien edessä on autoja, joten on täällä ihmisiä. He vain ovat ilmeisesti siellä missä kuuluukin – keskellä ei mitään. Latubaanaa riittää. Itsekin suunnittelin hiihteleväni Ruuhitunturille ja takaisin, mutta edelleenkään ei luistelutekniikka hiihdossa toiminut. Kiskoin eväät laavulla X ja palasin takaisin. Haluan sunnuntaihiihtää tai retkeilyhiihtää, en urheiluhiihtää! Tämän talven sivakoinnit ylipäätään ovat menneet päin seinää, koska en ole kertakaikkiaan saanut aikaiseksi hankkia niitä eräsuksia. Ja koska joutoaikaa on ollut vähän, niin tarve ei ole ollut pakottava. Harmittaa, suoraan sanottuna. Mutta on täällä kuitenkin vielä kuukauden verran kinoksia, joten eipäs surkutella liikoja! Ja pääsiäisen jälkeisellä viikolla Käsivarsi kutsuu, pakenen kevättä ylemmäs Lappiin!

IMG_3249

Nämä aurinkoiset lenkkeilykuvat ovat viime viikolta. Eilen juoksin kevään ensimmäiset vajaat neljä kilometria tuhnuisessa lumisateessa. Ei paljon asvaltti pilkota. Huomaatteko kuvassa olevan fanipipon? Penkkiurheilua hiihdon saralla olen harrastanut, ampumahiihto on hieno katsojalaji!

IMG_3241

Advertisements

Blogi yksi vuotta

Blogin vuosipäivän kunniaksi toteutan tänään haasteen, joka minulle heitettiin Lapland Diaries-blogista! Kiitän, kumarran ja kehun: lappipäiväkirjat on niin kaunis blogi, kadehdin ja ihailen sen kuvia ja tunnelmaa.

Periaate tässä haasteessa on 11-11-11 (vastausta, kysymystä ja haastettua blogikirjoittajaa). Olen nyt kavala, enkä haasta ketään.

1. Mitä odotat ensi kesältä?
Enemmän retkiä, enemmän kalastusta. Viime kesältä on jäänyt kalastuskatkeruus, kun alkukesästä oli kylmää ja sitten oli kuumaa ja perhokalastus taisi jäädä yhteen reissuun. Odotan reissuja tunturiin, rumia rusketusraitoja ja rupia, pyöräilyä, hikoilua hillajängillä, yötöntä yötä, järvessä uimista, melontaa. En halua ladata kesään liikaa paineita, jolloin pettymykset ovat taattuja.
2. Millainen olisi unelmiesi lomamatka?
Riittävästi puuhaa ja hienot maisemat, tila hengittää. Ei turistimassoja, kesto 1,5-2 viikkoa. Ei saa olla liian kuuma. Tällä hetkellä kriteerit lomamatkalle eivät ole erityisen korkeat, mutta mielessä siintävät kohteet kuten Norja (ylläri), Alpit, Islanti ja Pohjois-Amerikka. Siinä sopii miettiä, mikä on tällä hetkellä toteutettavissa ja mikä ei. ;)
3. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Olen silloin 35 vuotias. Näen itseni edelleen Rovaniemellä, toivottavasti talossa, jossa on hyvä ja järjestyksessä oleva varustevarasto. Minulla on ehkä mahdollisesti muksuja ja toivottavasti harrastan kaikenlaista edelleen enkä ole alkanut pitämään Partylite-kynttiläiltoja. Minulla on tämänhetkistä vakaampi työ (olisi kiva voida suunnitella elämää 2kk pidemmälle), josta pidän ja jossa mahdollisesti saan olla myös muualla kuin sisätiloissa.
4. Mikä saa sinut suuttumaan?
Tällä hetkellä minut saavat suuttumaan ajattelemattomuus, umpimielisyys. emmätiiä-asenne ja ihansama-asenne. Ei ole ihan sama, kyllä pitää huomioida toiset ihmiset ja ajatella nokkaansa pidemmälle! Tänään olen ollut suuttunut myös Soklin kaivoksen takia, kaikkea sitä…
5. Noloin muistosi?
Psyykkeeni varmaankin suojelee minua tehokkaasti, koska mitään ei tule mieleen? Silti olen nolannut itseni tietääkseni hyvin monesti, enkä missään tapauksessa kertoisi pahinta tapausta täällä. Nolot jutut ovat noloja juttuja.
6. Miten päädyit aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Täytin opiskelujen jälkeistä kirjoittamisaukkoaja tarvitsin kanavan itseni toteuttamiseen. Aihealue blogiin löytyi hitaasti mutta olikin sitten erityisen luonteva.
7. Mikä on lempparein blogisi?
Tällä hetkellä lempparia ei ole, mutta eniten odotan retkeilyblogien uutta sisältöä. Kaikki kivat blogit päivittyvät hitaasti ja se jurppii. Pata kattilaa soimaa, sillä itse olen samanlainen tällä hetkellä. En oikein edes ehdi lukea blogeja ajatuksella, saati kirjoittaa omaa niin usein kuin haluaisin.
8. Jos saisit elää yhden päivän tähänastisesta elämästäsi uudelleen, mikä se olisi?
Ei ole sellaista päivää, en haikaile menneeseen. Ehkä olisi hauska tavata hellu uudestaan ensimmäisen kerran? En nimittäin lämmennyt tyypille heti täysin, ja olisi hauska tietää mistä se johtui koska se on kuitenkin aika kiva.
9. Miten rentoudut?
Ulkoilmassa ja fyysisessä rasituksessa poissa kotiympäristöstä. Vaikka kuinka relaisin sohvalla, en olisi yhtä levännyt henkisesti ja fyysisesti kuin silloin, kun jos olen saanut heittää ajatukset nurkkaan tekemällä jotain konkreettista. Touhuamisesta seuraa nälkä ja syönnin päälle tulee sellainen terve väsymys, joka ei ole samanlainen kuin työpäivän tai koneella istumisen jälkeinen väsymys. Olen aika pohdiskelevainen tyyppi, eikä “nollaaminen” ole helppoa sellaisenaan.
10. Minne et matkustaisi mistään hinnasta?
Pattayalle. Paitsi että voisin ehkä käydä sielläkin.
11. Jatka lausetta: En ole koskaan…
halunnut harrastaa sukeltamista. Voisin snorklata jossakin kirkkaissa vesissä ja tiirata koralleja, mutta esimerkiksi ajatus johonkin Pohjanmeren hylkyyn tai luolastoon sukeltamisesta inhottaa suunnattomasti. Joskus katsoin ohjelmaa (Erätulilla?) jossa pari miestä keräsi sukeltamalla kaikkea roskaa ja romua pois jonkun kaupungin vesistöistä – hyi, hyi, en haluaisi.

Terveisiä Sallasta

Täällä ollaan, Sallatunturin juurella! Heilahdin tähän päähän Lappia aikaisin maanantai-aamuna työn takia, ja täällä tulen olemaan toukokuun alkuun saakka lukuunottamatta yhtä parin viikon jaksoa. Häpeäkseni tunnustan, etten ole koskaan ennen käynyt Sallassa. Tämä kun ei ole edes yhtään minkään ohikulkumatkalla. Mutta josko tämä jakso korvaisi 25 vuoden vierailemattomuuden.

Vietän täällä vain viikot, joten otan mieluusti vastaan vinkit näppäristä kohteista, joissa täällä voi työpäivän päätteeksi vierailla. Tuntsa-kaupassa kävin jo, ja siellä minuun tartutettiin risukeitinkuume. Olen ohittanut niihin liittyvän vouhotuksen retkipiireissä, mutta nyt kun uhrasin asian ajattelemiselle viisi minuuttia, olin myyty. En silti sortunut (vielä) tähän Juuvi-keittimeen (joka on kuulemma enemmän kuin risukeitin), jonka hinnalla hellun sanoja lainatakseni voisi ostaa vuolukivitakan. Mutta kamoon, tuon vempeleen voisi laittaa Pentikin myymälän hyllyyn turhakkeeksi ja siitä voisi periä saman hinnan. Niin nätti se on.

hiihtoEtelässä lumet ovat ilmeisesti poissa ja kevät pitkällä. Itse vasta eilen avasin latuhiihtokauden ja vapaan tyylin tekniikka on jotakin aivan järkyttävää. Vaaputivaaputi ja happi loppuu. Ja nyt kun asiaa ajattelen, niin viime talvena taisin hiihtää latusuksilla enimmäkseen kelkanjäljillä ja Ellin kiskottavana! Voiton kanssa touhuilu on vienyt aikaa siltä(kin), ei käppänällä voi vielä vedättää. Mutta jospa ensi talvena käytössä olisi kahdeksan jalan verran vetoapua? En malta odottaa!

Uskon, että kevään mittaan kirjoitustahtikin tihenee. Jotakin positiivista siinä, että on muualla kuin kotona – työnteon lisäksi ei ole kuin aikaa. Ehkäpä ensi viikolla korkkaan rinteet täällä. Rukalla käytiin muutama viikko sitten, ja se oli kerrassaan laiskaa ja munkkitatsa kiinnosti enemmän kuin laskeminen. Tuumittiin hellun kanssa, että mummoutumista/pappautumista on liikkeellä kun olisi ehkä kuitenkin ollut Rukallakin kivempi hiihdellä jonnekin tulistelemaan kuin mennä rinteeseen. Sussiunakkoon!

munkki

To be continued. Tulossa on seikkailuja Sallassa ja yksi käsivarren reissu. Pysykää kuulolla.

Jämptini on jukuripää

Viimeiset kuukaudet ovat olleet varsinaista koiranelämää. Muun ahneuden lisäksi hurtanpenikka on myös aikasyöppö – mikä sinänsä ei tule yllätyksenä. Sekä blogi että retkeily ovat jääneet turhan vähälle huomiolle, kun jahkurasta yhteiskuntakelpoisen koiran kouliminen ottaa veronsa. (Myös taas uudet työkuviot vaikuttavat, mutta ei tuoda niitä tänne.)

viliVoitto on kasvanut jo yli viisitoistakiloiseksi rötkyksi, jonka järki ei toisinaan tunnu kasvavan samaa tahtia rungon kanssa. Silloin kun se tylsyyksissään meinaa syödä minut lenkillä elävältä, tekisi mieli vetaista koira solmuun ja heittää Kemijokeen. Sen sijaan otan sen koipien väliin pihteihin odottamaan rauhoittumista. Tämä toistuu lenkillä joskus viisi ja joskus viisikymmentä kertaa. Kolmen kilometrin matkassa voi mennä reilusti yli tunti, joten urheilusta koiran kanssa lenkkeily ei käy. Yritän uskotella itselleni, että johdonmukaisuus tuottaa tulosta samalla kun autoilijat ja naapurit ihmettelevät meidän paikallaan pönötystämme. Sekoilukohtauksien lisäksi lenkillä päänvaivaa aiheuttavat toisinaan toiset koirat, toisinaan kokonaisina nieltävät kävyt ja toisinaan… no, toisinaan on mennyt ihan hyvin. Joskus aiemmin olen kirjoittanut että koiran kanssa lenkkeillessä olen zen-tilassa – no tämä ei koske keskenkasvuisia elikoita!

DSC_0324

Lenkkeily on oma lukunsa, sillä kotona Voitto on suorastaan mukava. Se hengailee ja koisii. Voitto on saanut oleilutilakseen yksinoloaikoina koko asunnon makuuhuonetta ja tuulikaappia (jossa kengät) lukuunottamatta. Vain keittiön maton kulma on ottanut osumaa! Koputan puuta, mutta tähän mennessä olemme selvinneet vähillä vaurioilla. Reikä seinässä -kauhutarinoitakin on kuultu. Tyyppi jää kotiin pakurapallon ja luidensa kanssa puuhailemaan kun itse painun duuniin. Tässä mielessä on mukavaa että koira ei ole herkkähipiäinen, mutta jos ei-metsästys-koiraa olisin hankkimassa olisi pehmeämpi narttu sopivampi vaihtoehto. Koirakirjat pölyttyvät hyllyssä, koska en osaa päättää uskoako peviin vai povaan vai mihin ja menen siksi mutulla.

Kuva 9

Tavanomainen nukkuma-asento, keskellä lattiaa vehkeet levällään. Valokuvia katsellessa sen huomaa, kuinka pentuaika menee ohi niin järisyttävän nopeasti. Söpöin pallerovaihe hukkuu pissa- ja kakkaralliin, joka onneksi Voiton kohdalla oli lyhyt ja ytimekäs. Samaan aikaan sitä ei melkein jaksa odottaa, että tuo varttuu niin että hiihtohommat ja yhteiset juoksulenkit alkavat onnistua. Pentu menee vielä böygäböygäböygä-kierroksille jos erehdyn juoksemaan sen ollessa hihnassa. Koiran suksiin totuttaminen on työn alla, koska en ole itsekään hiihtänyt koko talvena OAC-testejä enempää. Eräsukset ovat edelleen kaupassa ja muu hiihto ei ole tähän mennessä huvittanut. Ulkona on +2 astetta ja lumi alkaa uhkaavasti muuttua sohjoksi. Talvi, älä vielä luovuta!

Kuva 8

Kaikista hauskinta Voitosta on päästä maalle kiusaamaan viatonta tolleria. Vouh vouh vouh vouh. Kaikin keinoin estetään noutajan itsensä toteuttaminen tunkemalla nenän alle huutamaan. Alman ilme kertonee, kuinka paljon se tästä diggaa. Onneksi tuttavapiiristä löytyy muutaman kuukauden vanhempi norjanharmaa, joka suostuu painikaveriksi.