Ounasvaara – Olet tässä

Rovaniemellä käydään vuodesta toiseen keskustelua siitä, saadaanko tuolle keskustan kupeessa olevalle isolle vaaralle rakentaa lisää mökkejä vai ei. Juupaseipäs-väittely ja kina siitä, onko metsä vai majoitustilat parempi matkailuvaltti ovat ainakin rovaniemeläisille yhtään paikallismediaa seuraaville ihmiselle tuttua kauraa. Minä olen ollut vähän sitä mieltä, että kyllä noita nyppylöitä täällä meillä päin riittää, rakentakkaa vaan. Ajatus on muuttunut, ei niinkään Pro Ounasvaara-liikkeen vouhottamisen vuoksi vaan oman ahaa-elämyksen takia.

Olen viime aikoina kolunnut Ounasvaaraa enemmän polkuja kuin pururatoja pitkin ja huomannut kuinka iso se on. Sinne voi eksyä. Missään muualla en ole ollut noin turvallisesti eksyksissä, koska poukkoillessani ihmeellisesti ilmestyvillä ja katoavilla poluilla aina jossakin vaiheessa totean olevani tässä. Tästä osaan aina suunnata autolle tai keskustaan tai mistä nyt olenkin Oukulle tullut. “Tässä” voi olla esimerkiksi tuttu pururadan pätkä, hiihtokeskus, Santasport, Skyhotel Ounasvaara, Lapin keskussairaala, Ranuantie tai junarata. Silloin kun en ole tässä, hipsin upeilla kallioilla, koikkelehdin kivikossa, upotan lenkkarini suohon ja tähyän huipulta tai näköalatornista parin kilometrin päähän keskustaan ja monen kilometrin päähän kotiin asti. Voin myös kertailla metsätyyppejä luontopoluilla ja oppia historiasta seistessäni muinaisen järven rantakivikossa. Ja sitten olenkin jo tässä.

Siis: älkää rakentako Oukulle, kyllä noissa osittain jo rakennetuissa nyppylöissä riittää tilaa. Jos polut vaihtuvat mökkeihin, olen aina tässä enkä koskaan kivasti eksyksissä. Oukulla on nyt hyvä harrastaa miltei mitä tahansa, ja ennenkaikkea pienimuotoista matalan kynnyksen retkeilyä käsittämättömän lähellä subwayta ja henkkamaukkaa. Se on erityistä, kelomökkirivistö ei.

IMG_3463

Erittäin hyvät olosuhteet polkujuoksulle tai maastopyöräilylle.

IMG_3454

Näkötornin laavu oli siistissä kuosissa ja puitakin näkyi olevan liiterissä.

voittooukulla

Voittokin tykkää.

Retkipaikasta löytyy hieno esittely Oukusta. Tsekitout.

Advertisements

“Suunnitelmia” kesälle

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Pah. Suunnittelu on pakollinen paha kun ei aina voi elää hetkessä. Mutta kyllä, ensimmäinen lukkoon lyöty kesäsuunnitelma on Tunturipuolikas Pyhällä. Nyt on siis pakko tempoa itsensä lenkille parin kuukauden ajan. Ilmoitin myös Hellun koska siltä ei tullut yksiselitteistä vastausta kyllä tahi ei. Siitäs sai. Kavereitakin lähtee, kivaa! Toinen aikalailla lukkoon lyöty juttu on Lemmenjoki syyskuussa. Se liittyy yhteen isompaan kokonaisuuten, josta kerron lisää luultavasti myöhemmin.

Mitä muuta? Ostin viimein itselleni uuden teltan ja sitä pitää päästä testaamaan mahdollisimman pian. Missä ja miten, sitä en tiedä. Olen myös nauttinut paranevan koiran seurasta, kummasti tyypin käytöskin kohenee kun liikkuminen on sallittua! Olemme kolunneet Ounasvaaran polkuja ja aiheuttaneet pahennusta. Voitto ei vieläkään tajua, että vaikka sen mielestä kaikki ihmiset ovat ihania niin se ei välttämättä niiden mielestä ole yhtään ihana. Postissa odottavat jo myös uudet valjaat ja pitkä liina, jotta hurtti pääsee jossain vaiheessa juoksemaan näennäisen vapaana. Mehän emme juoksuta tällä hetkellä koiria irrallaan metsissä, emmehän? Siellä on niin paljon pikkuruisia pentuja, vasoja ja poikasia, ettei häiritä niitä nyt.

Fillari eli tsygä pitäisi myös jo laittaa kesäkuntoon ja painua baanalle. Vauhdin hurma houkuttaa, mutta kolea ja vetinen sää ei suosi pyöräilyä. Silloin lompsitaan huppu päässä rapakoissa, ei viiletetä asvaltilla. Mutta kyllä tämä tästä, orientoituminen kesään on hyvällä mallilla!

Hyviä uutisia!

Tänään saatiin Voiton leikaneelta ortopedilta sähköpostia. Hän oli katsonut röntgenkuvat ja viesti oli tämä: kyynärluun yläosa on hyvässä asennossa, sahauskohta on luutunut hyvin, nivelrikko ei ole edennyt ja liikuntaa voi selvästi lisätä. Jippii ja juhuu! Olen ollut aivan järkyttävän skeptinen tämän asian suhteen ja henkisesti valmistautunut siihen että jalasta ei tule kalua ja Voitosta pitää luopua. Esteiden yli hyppimiset on vielä vältettävä asia (niinkuin me aikoisimme jotakin agilityä harrastaa, öhöm) ja varmasti myös erinäiset äkkipysäykset. Mutta tässä voidaan alkaa oikeasti lenkkeillä sen mitä jalka kestää eikä tarvitse enää olla ylivarovainen. Jotenkin tuntuu että Voiton kasvaminenkin olisi toipumisen aikana hidastunut kun safkaa ei ole voinut antaa liikoja ettei se liho ja kuluta niveliään entistä enemmän. Ja toki pitää tajuta, että jalka saattaa alkaa vielä oireilla mutta toisaalta metsästyskoiran elämässä on paljon muitakin vaaranpaikkoja, joten parempi elää hetkessä ja olla murehtimatta. Nyt raaskin ostaa Voitolle valjaat ja sen voisi ehkä jopa PESTÄ kun ei tarvitse ajatella, että “montussa se likaantuu kuitenkin”.

Iloista keskiviikkoa kaikille, Voittoa tämä uutinen ei saanut nousemaan nokosilta.

laiskavoitto

Heräteostos

Viime perjantaina ajelimme mutkan Oulussa Pohjois-Suomen erämessuilla. Hankintalista oli pitkä kuin nälkävuosi, ja siihen kuului telttaa, makuupussia, vaellushousua, hellulle asereppua ja niin edelleen. Mitään näistä ei tarttunut mukaan, koska eivät tarjoukset eivätkä valikoima sytyttäneet kipinää. Sääli sinänsä, mutta katselemista siellä kyllä oli.

Yllättäen hylkäsin suunnitelmani Fjällrävenin Keb-retkihousujen ostosta. Kuulin messuvilinässä myyjän kehuvan keppejä asiakkaalle mahtaviksi, koska ne ovat niin kaupunkikelpoiset. Kyllähän ne sitä ovat ja muutenkin vakuuttavat pökät, mutta tuossa hetkessä ketunnaamainflaatio kohtasi kulminaatiopisteensä. Ei pysty, liikaa kettuja, YÖRGH. Tiedän, että hyvien housujen hylkääminen merkin vuoksi on yhtä typerää kuin merkittömyyden vuoksi mutta taidan silti vaihtaa housun tähän kotimaiseen. Olen kauhulla seurannut myös jokamiehen Kånken-repun hintakehitystä. OVH on lyhyessä hetkessä noussut viidestäkympistä lähelle kahdeksaakymppiä samalla kun värivalikoima ja tarjonta ovat räjähtäneet käsiin. Vaikuttaa ikävästi rahastukselta, ei se nyt niin uskomaton kantoväline ole – äly hoi!

Heräteostoksina hankin panosvyön ja tämän:

kettupilli

Tiedä vaikka ensi syksyn jälkeen pukeutuisin kettupuuhkaan tai -lakkiin nahkaisen kettulätkän sijaan. Kotimatka kului rattoisasti kuskia pillitysharjoittelulla piinaten viihdyttäen. “Kuuntele, tämä on kuoleva jänes…”

kettupilli1

Joulupukin metsä

Minua on jo jonkin aikaa häirinneet Napapiirillä pajakylää vastapäätä olevalla jängällä kulkevat pitkospuut. Mihin ne muka menevät? Tänä aamuna pakkasin jämptin autoon ja otin selvää. Toipilaskoira tosin sai käydä vain lyhyen kiekan pururadalla ennen kuin jätin sen autoon ihmettelemään Napsun menoa ja meininkiä siinä määrin, kuin sitä toukokuussa on. Joululaulut soi ja viimeiset lumet sulavat. Itse lompsin nelostien alitse ja suuntasin pitkoksille.

IMG_3425

Kyseessä oli Joulupukin metsä -nimellä kulkeva luontopolku. Rovaniemen retkeilyopas Etiäisessä sitä kuvataan näin: Reitin varrella on aapasuota, rämettä, korpia ja kuivahkoja kangasmaita. Kun kuvauksen suhteuttaa reitin puolentoistakilometrin pituuteen, niin sopii arvioida kuinka hyvin kyseisistä maastotyypeistä voi saada käsitystä tämän reitin perusteella. Opastaulut olivat jees, tosin ensimmäinen huoltsikan takana olevaa aapasuota esittelevä kyltti oli suossa.

IMG_3423

Paikoitellen reitillä oli hyvin märkää ja sukanvarsi kastui. Pitkospuut olivat kyllä hyvät siellä missä niitä oli. Fiilistä tuolta söi vähän oikealta metsän takaa kuuluva nelostien pauhu ja vasemmalta kuuluva huskien kiljunta. Ensin luulin, että niillä oli ruoka-aika mutta alkoivat metelöidä myös paluumatkalla, joten taisinkin olla itse pauhun aiheuttaja! Olisi tehny mieli mennä käymään tarhalla, mutten kehdannut. Luontopolkua halkoivat myös kelkkareitit ja jonkunlaiset metsätiet mutta pysyin tiukasti reitillä.

IMG_3422

Huskien tienäkin toimiva luontopolku päättyi siihen “Joulupukin metsään”. Metsä tarkoitti tässä tapauksessa aidattua kumpua, johon oli istutetty särmiin riveihin kuusia. Nurmikolla kasvavien kuusien edessä oli nimikyltit. Kiva idea, mutta minusta tuo muistutti aika vahvasti hautuumaata vaikka kuusia oli istutettu kylttien perusteella enimmäkseen iloisista syistä: hääpäivä, ensimmäinen napapiirin ylitys, syntympäivä. En muuten ollut koskaan edes tiennyt, että Napapiirillä on tämmöinen paikka.

IMG_3426

Monessa kyltissä nimi viittasi Aasian maihin ja jotakin tosi japanilaista tuossa puistossa (ei se kertakaikkiaan ole METSÄ) olikin. Voin kuvitella kuinka ihastuneita he ovat tiedosta siitä, että revontulten alla kasvaa oma puu. Ja tässä on Tokiosta tuleville varmasti metsää ihan riittämiin, mättäikössä kompurointi voisi olla liikaa.

IMG_3427

Osa kuusista oli vielä ihan taimia, vasta istutettuja. Keskellä kaikkea oli tuo tumma katos penkkeineen, joissa voi muistella poisnukkuneita läheisiään  ihastella maisemaa ja kuusirivistöä.

IMG_3429 IMG_3428 Siinä on sitä märkää. Kyllä tällä polulla kannattaa aamu- tai iltalenkki heittää. Selvästi myös ruskeankirjava rouvashenkilö oli viettänyt aikaansa kiviä popsien Joulupukin metsässä.

IMG_3424

IMG_3421

Toipilasjämptin kuulumiset

Voiton jalkaleikkauksesta on nyt reilut neljä viikoa aikaa. Ensi viikolla (tai sitä seuraavana) päästään viimein piinasta, kun kyynärästä otetaan kontrollikuvat. Sitten selviää, miten luutuminen ja paraneminen ovat onnistuneet. Ontuminen on tällä hetkellä suunnilleen samantasoista kuin se oli ennen leikkausta jos jalka oli rasittunut. Hetkittäin ontumista ei edes huomaa. Istuessa ja seisoskellessa koira lepuuttaa jalkaa ilmassa, mutta sekin on vähenemään päin.

Kuva 2

Noin viikon päästä leikkauksesta nyrhin tukisiteen pois ja kalkkunan koipi paljastui.

Pahin vaihe oli ohi kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen kun tikit poistettiin ja Voitto pääsi eroon muovitötteröstä. Se oli sekä koiran että emännän mielestä raivostuttava kapine! Tötterö oli aina tiellä, ravassa ja loppumetreillä siihen tuli jopa halkeama jostakin kolhusta. Kaulurin poiston jälkeen koiran vauhti lisääntyi ja paljastui, kuinka tylsää liikuntarajoitteisen koiran elämä on. Tylsyys purkautui kahteen tuolinjalkaan, mattoihin ja pesuhuoneen listaan kun Hellu oli töissä ja minä Sallassa. Myös Metsästäjä-lehden Voitto oli lukenut eräänä päivänä hyvin tarkkaan. Aktivointia Hellu oli harrastanut iltakaudet, ja nyt repertuaariin kuuluu useita enemmän ja vähemmän hyödyllisiä temppuja.

Liikunnan vähäisyys on vaikuttanut taannuttavasti Voiton hihnakäytökseen ja kiskomisesta on muotoutumassa pienimuotoinen ongelma. Sydäntä raastaa kun toisella on kamalat menohalut eikä ihmisen vauhti vain riitä, eikä lenkkien pituus. Uskon, että energian purkaminen olisi haaste tällaisen juniorin kanssa ilman rajoitteitakin! Kunnon koiraksi opettaminen on hankalaa kun böygäböygä-energiaa on niin julmetusti. Olemme käyttäneet Voittoa muutaman kerran metsäpoluilla milloin missäkin, siellä liikkuminen on asvalttia suotavampaa ja tuleepahan vaihtelua. Pituudella ei vielä juhlita, koska selkeästi jalka rasittuu liikkumisesta.

Kuva 1

Talven väistyessä ilmestyy maastoon kaikkea uutta ja jännää. Kuten vettä. Jestamandeera, kun alkujännityksestä päästiin Voitto räpi kuin pikkupojat konsanaan.

Kaikesta harmista huolimatta Voitto on toipunut aika nopeasti, ainakin omaan silmään. Välillä on vaikea muistaa, että jalasta on tosiaan katkaistu luu kuukausi sitten. Voitto antaa käpälöidä jalkaa ja varominen vähenee tasaiseen tahtiin. Huomiota kerjätään ihmisiltä kipeällä koivella läpsien. Kyynärä näyttää omituisen muhkuraiselta ja välillä arveluttaa, että ovatko kaikki patit oikeilla paikoillaan. Kaikkea loikkimista ja ryntäilyä ei suoraan sanottuna ole ollut mahdollista estää. Toisaalta myös huolettaa, aiheuttaako ontuminen lisäongelmia terveen jalan puolelle… Lapoja tunnustellessa kipeän puolen lihakset ovat aivan olemattomat. Kontrollista saadaan varmasti vastauksia, kärsivällisyys tulee olemaan koetuksella. Pitäkäähän peukkuja!

Kuva “Hymyä, kiitos!”

Viimeinen ilta ihan Sallaa

Huh. Kevän on ollut jossakin määrin raskas ja työntäyteinen, mutta huomenna on minun viimeinen päiväni Salla-komennuksella tältä erää. Kävin sen kunniaksi ajelulla maalikylissä Hautajärvellä katsomassa, olisiko legendaarisen Martin baarin eli Karhukierroksen kievarin isäntä kotona. Ei ollut. Harmitti, huolettoman näköiseen kuppilaan olisi ehdottomasti tehnyt mieli päästä vaikkapa ihan vain kahville. Ehkä vielä joskus.

IMG_3402Sallatunturin tutkailu minulla on jäänyt sitä kiertelevien ja kaartelevien iltakävelylenkkien varaan. On sen kupeessa aika hyvä olla, vaikka tämän välikelin aikaan täällä satunkin olemaan. Ladut ajettiin kai viimeksi reilu viikko sitten, mutta oma hiihtoinnostukseni loppui ennen kuin alkoikaan. Olen siis kävellyt pitkin asvalttia, tosin Keselmäjärven rannalla on aika kiva hiekkapohjainen reitti ja siellä olenkin viipottanut. IMG_3377

Tiedättekö mikä on reissutyön huono puoli? Se ettei ole kotona. Reissutyössä olo on eri asia kuin reissussa olo. Enimmäkseen haluaisi kotiin, jotta voisi lähteä sieltä sitten jonnekkin reissuun. En ole halunnut viettää täällä kauheasti vapaa-aikaani, eli olen ajellut perjantai-iltapäivisin kotiin ja maanantaiaamuisin Rovaniemeltä tänne. Vain Lapissa paljon autoileva ihminen ehkä huomaa sen, kuinka 160 kilometriä eesuuntaassun ei yhtäkkiä tunnukaan paljon missään. Työn tekeminen itsessään täällä Sallassa on ollut antoisaa. Ja voisin tulla tänne huvireissuun vielä, mennä samalla Tuntsalle vaikka – ei vain Tuntsa-kauppaan. Nämä yrittäjät ovat mestareita ylipuhumaan, joten saa nähdä miten selviydyn erämessuilla heidän osastoltaan ilman, että kukkaro kevenee.

IMG_3388Onnea on mieluisat ja vesitiiviit lenkkarit kun kelit vaihtuvat auringosta räntäsateeseen huis vain. Asvaltilla nuo vain eivät tosiaan ole omimmillaan. Sallassa järjestetään taas heinäkuussa Midnightsun Trail Marathon. Onko joku menossa? Itsellä se on harkinnassa. Jos viimeinkin juoksisin/kömpisin sen puolikkaan jossakin!

IMG_3390 Alla kuva Sallasta tämän illan auringossa. Ei paha, mutta lunta riittää vielä! Aamuisin auton ikkunat ovat olleet vielä jäässä, joten lumi ei pääse sulamaan täydellä teholla. Mutta minun puolestani saisi sulaa kaikki jo pois, tämä talvi on taputeltu.

IMG_3403