Lemmenjoki Leammi

Viime elo-syyskuun taitteessa teimme eräopasopintoihin liittyvän vaelluksen Lemmenjoen kansallispuistoon. Kyseinen kansallispuisto ei ollut aiemmin herättänyt minussa minkäänlaisia intohimoja huolimatta siitä, että se on pinta-alaltaan Suomen suurin kansallispuisto ja myös hyvin kuuluisa. Ei viboja, ei suuren suurta hehkutusta vaellusblogien keskuudessa, no nothing. Pienellä kaivelulla infoa löytyi ja suunnittelu sai alkaa. Kunkin eräoppaan tehtävänä oli suunnitella vaellus näiden raamien mukaan: neljä yötä ja viisi päivää, ei pelkkää reitillä kävelyä, päivämatkat n. 10 km ja Lemmenjokea saatiin kulkea veneellä joko meno- tai paluumatkalla.  Yksi päivä piti varata siihen, että huuhdomme kultaa eräällä valtauksella, jossa siis oltaisiin kaksi yötä.

Suunnittelu oli hyvin kinkkistä ja eniten itseäni rajoittivat kohtuullisen lyhyet päivämatkat. Omassa suunnitelmassani reittimme kulki Lemmenjoen eteläpuolta Joenkielisten ja Morgam-Viipuksen kautta Kulta-Haminaan ja sieltä kullanhuudontastopin, Morgamojan ja Mattib Ravadaksen kautta takaisin joenrantaan ja veneellä takaisin lähtöpisteeseen Njurgalahteen. Ajatuksenani oli huiputtaa alueen korkeimmat nyppylät. Kuitenkin suurimman kannatuksen sai reittivalinta, jonka laatija oli aiemmin kesällä käynyt alueella ja keräsi näin pisteet.  Reitti kulki siis näin: aloituspäivänä mentiin veneellä Njurgalahdesta Kultasatamaan, josta tehtiin lyhyehkö patikka valtaukselle hieman sivuun perinteisestä rengasreitistä. Vasta kullanhuuhdontaoperaation jälkeen aloitettiin retken varsinainen vaellusosuus Lemmenjoen pohjoispuolta Petronellan kukkuloiden kautta Pellisenlaelle ja sieltä Jäkäläpäälle tutustumaan Karhu-Korhosen kirjastoon. Sitten palattiin reitille, ylitettiin Lemmenjoki Härkäkoskella ja jatkettiin takaisin Njurgalahteen. Kaksi yötä vietettiin valtauksella, yksi Mattib Ravadaksella ja kolmas Sotkajärvellä.

IMG_4092

Matkan ensimmäisen kilometrit kuljettiin monelle Lemmenjoen kulkijalle tutun Veikon kuljettamalle moottoriveneellä. Venekyydissä untuvatakki oli poikaa!

IMG_4102

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Kaapin Jounin kentässä, joka on yksi alueen nähtävyyksistä.

IMG_4116

Lemmenjoen nimi tulee saamenkielen sanasta leammi, mikä tarkoittaa lämmintä. Laakso on mielettömän vehreä ja siellä on ilmeisesti jonkinlainen oma pieni mikroilmastonsa. Toki Lemmenjoki on markkinoivampi nimi kuin Lämminjoki, mutta pieni pettymys oli kun nimen taakse ei kätkeytynytkään suurta lappilaista rakkaustarinaa. Jokilaakso on kaunis, ja uskon että parhaan elämyksen siitä jatkossa saisin meloen. Kultasatamassa voisi jättää kanootin/kajakin parkkiin ja jatkaa huipuille jalkaisin. Haluaisin ehdottomasti käydä Joenkielisellä ja Morgam-Viipuksella.

IMG_4109

Minun on nyt vain hyväksyttävä, että en tykkää vaelluksella kulkea pusikossa tai metsässä. En vain voi sille mitään – liikun siellä “arkena” ihan riittävästi riistan tai porojen perässä. Olivathan Lemmenjokilaakson ikimetsät upeita, mutta en saa metsässä kävelystä samanlaista tunnetta kuin tunturista. Jo tieto siitä että kohta ollaan taas tunturissa voi riittää, mutta meillä metsässä kulku ajoittui paluumatkalle, jonka määränpäänä oli vain auto ja pitkä kotimatka – plaah.

IMG_1508

IMG_1500

Ehdottomasti viehättävintä reitillämme olivat Jäkäläpäälle suuntaavan reitin maisemat. Jäkäläpää oli valtava, laakea tunturi, mistä aisti sen että tässä ollaan nyt vanhojen, kuluneiden vuorten juurilla. Tunturimaisema oli ylipäätään hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi Hetta-Pallakseen ja Käsivarteen. Petronellan kurveista nimensä saaneet kukkulat olivat odotuksiin verrattuna hyvin loivia. Toisaalta on hyvä, että meiltä Suomesta löytyy monenlaista. Jäkäläpäältä löytyi myös alueen kulttuurikeskus, eli hurmaava Karhu-Korhosen kirjasto. Sitä ei voi kuvailla, se vain oli siellä ja se oli ihmeellistä. Lainattavaa oli Tex Willeristä ikiaikaisiin klassikoihin.

IMG_1512

Lemmenjoella ei voi välttyä aikamatkalta suureen kultaryntäykseen. Eräoppaiden kesken tehdyllä vaelluksella tämä vielä korostui, koska jokainen oli tehnyt jonkin verran tehtävään kuluvaa taustatyötä ja tarinoita Pellisestä ja Petronellasta jaettiin matkan varrella. Meininki on ollut tuolloin oikeasti kuin villissä lännessä, ja näin tarinoissa jo monta hienoa elokuvan aihiota. Reitin varrella oli useita valtauksia, joista osa näytti avohaavoilta kansallispuiston maisemassa. Kaivinkoneen jyly ei mielestäni sopinut tuonne, mutta se onkin jäämässä historiaan. Koneellisen kullankaivuun loppumisesta oli juttua esimerkiksi Ajankohtaisessa kakkosessa jonkin aika sitten. Vaellusreitin varteen ollaan ilmeisesti museoimassa jotakin koneita ja välineitä, joita tähän kullankaivuun aikakauteen liittyy. Vanhat kaivurit olivat minusta hirveän sympaattisen näköisiä.

IMG_1513

Yhden päivän ajan saimme kokeilla käsinkaivuuta ja huuhdontaa rännien ja vaskoolien avulla. Myllyn ja rännin avulla huuhtominen oli jotenkin liian ronskia, joten itse vietin suurimman osan ajasta puron varressa kykkien ja vaskaten. Sormet kohmettuivat hyisessä purovedessä, selkä ja niska puutuivat ja löysimme vain muutamia hengettömiä. Silti oli pakko aina hakea vielä yksi satsi lisää. En saanut tartuntaa kultakuumeesta – tosin en tiedä, millainen itämisaika kyseisellä taudilla on. Jos se puhkeaakin ensi kesänä? Valtauksen emännän kämpässään paistamat tuoreet munkit saivat minussa aikaan hippuja suuremman riemun.

IMG_1483 IMG_1491 IMG_1499Mainittavan arvoinen nähtävyys on myös Ravadasköngäs kuohuineen. Ehdoton taukopaikka ja myös oiva veneretkikohde Njurgalahdesta lähtiessä. On hupaisaa miten Mattib Ravadakselta könkäälle tultaessa joki näyttää harmittomalta, ja sitten se pikkuhiljaa muuttuu hengenvaaralliseksi könkääksi, joka lopulta laskee taas rauhalliseen suvantoon. Yhdenlainen draaman kaari siinäkin – köngäs oli yllättävän pitkä ja moniosainen.

IMG_4133

IMG_4144

IMG_4140 Jossakin vaiheessa vaellusta minulla meni jakeluun, että ryhmän kanssa kulkeminen on hidasta ja 10 kilometrin päivämatkat ihan perusteltuja. Esimerkiksi ihan tavallinen pieni tauko, joka itsellä kestää 20 minuuttia, kestää porukalla tunnin. Juominen ja pullon täyttö, välipala, vaatteiden lisäys tai vaihto, pissareissu, valokuvat, rinkan säädöt, sukkien vaihto, rinkan pukeminen uudelleen, oho tuo sukkapari jäi vielä tuohon ja rinkka taas pois… Näitä asioita toimittaa kymmenen ihmistä, joista osa on hitaampia ja osa nopeampia. Se vaatii pitkiä hermoja, positiivista mieltä ja ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle. Meidän eräopasopiskelijaryhmä on erittäin sekalainen seurakunta, ja osalle ryhmästä suurin oppimisen paikka reissulla olivat erätaidot ja suunnistaminen, osalle taas ihan vuorovaikutus ja ryhmässä toimiminen. Kasvatustieteilijä minussa saa paljon huvia ryhmän toiminnan seurailusta. Lisäksi reissussa ajatus siitä, että minä lataan akut parhaiten yksikseni, vahvistui. Osa porukasta viihtyi tulilla pitkälle iltaan, itse painuin aina jossakin vaiheessa telttaan relaamaan, eli tutkimaan karttoja ja lukemaan. Osa taas kävi tulilla vain pakollisen ruoanlaiton verran, joten en ole jöröimmästäkään päästä ihminen.

Alla reissun ainoa selfie, Ravadaskönkäältä. Mitä kokemuksia muilla on Lemmenjoelta, suunnitteletko vasta matkaa vai oletko jo käynyt? Sairastatko kultakuumetta?

IMG_4150

Advertisements