En ole käsityöihminen

Tästä faktasta huolimatta löydän itseni joka talvi kilkuttamasta sukkapuikkoja. Tosin tänä talvena ne eivät kilisseet, koska ostin koivuiset puikot, jotka ovat huomattavasti perinteisiä miellyttävämmät ja hiljaisemmat. Sukkia tuli joulun ja pakkasten aikana neljä ja puoli paria. Innostus lopahti kesken aniliininpunaisen sukkaparin. Jäin odottamaan uusia pakkasia tai flunssaa, jolloin viimeinen pari ehkä valmistuisi.

IMG_3849.jpg

Eräopasopintojen aikana olen tehnyt enemmän käsitöitä kuin aikoihin. Olen huomannut, että tämä näpertely tekee hyvää mielelle. Järjestimme syksyllä opiskelijaporukalla omatoimisen ekskursion Kangasniemien käsityöpajalle Nivankylään, sillä se on harvoja Rovaniemen alueen matkailukohteita, joka perustuu puhtaasti käsitöille ja sille, että asiakas saa itse tehdä matkamuistonsa. Ehdottomasti hienompaa kuin Pajakylän madeinchina-krääsä.

Tässä esimerkkejä matskuista, joista saimme värkätä haluamamme korun tai muun himmelin. Hypistelyä ei malttanut melkein lopettaa. Kuvissa poron luuta, sarvea ja kynttä. Tietääkö joku, mikä tuo iso vaaleanpunaiseksi värjätty luu on vasemmalla yläkulmassa?:)

IMG_3526

IMG_3522.jpg

IMG_3524.jpg

IMG_3520

Hypistelyä seurasi sommitteluvaihe:

IMG_3528.JPG

Ja Arin ja Irenen avustuksella lopputulos oli tämä riipus:

IMG_3534.jpg

Korupajaekskursion lisäksi pääsimme kokeilemaan kivenhiontaa Rovaniemen kivikerhon tiloissa. Tämä kuului osaksi kivilajien opiskelua. Kokemuksen perusteella väitän, että kivenhionta kuuluu samaan sarjaan kuin aikuisten värityskirjat, mindfulness ja kaikenlaiset huihai-terapiat. Röpelöisestä rumasta kivestä tulee timanttihiomanauhoilla käsitellessä sileä ja kauniin värinen. Työstäminen ottaa aikaa, vaatii huolellisuutta ja silottaa myös mielen muhkut. Hiottuja kiviä voisi käyttää vaikkapa koruissa.

kivenhionta.jpg

Odotetuimpia kursseja monella eräopasporukasta oli puukontekokurssi tammikuun alussa. Käsityöpajalta tuttu Kangasniemen Ari tuli vetämään sen meille. Itselläni oli hieman paineita, koska Hellu on tehnyt puukkoja jo pitkään ja on erittäin ranttu puukkojen mallien suhteen. Kilpailuvietti nosti myös tässä päätään! (Niin kuin minun ensimmäisen puukon pitäisi olla samaa tasoa Hellun sadannen puukon kanssa, pah.)

Ideointi ja suunnitteluvaihe oli erittäin tuskainen. En tiennyt millaisen haluan, millainen on hyvä. Yleensä tykkään yksinkertaisista ja tyylikkäistä asioista ja siihen suuntaan meni puukkonikin. Kurssin vetäjä kysyi, että tiedänkö minkä mallista puukkoa olen suunnittelemassa? En tiennyt, mutta kuulemma mallia kutsutaan Tommi-puukoksi. Sitten tajusin, että sen tapaisia kai Hellukin yleensä tekee. Olen vaikutuksille altis.

IMG_4102.jpg

IMG_4107.jpg

Työvaiheisiin kuului siis suunnittelu ja sommittelu, kahvan osien palastelu ja kokoaminen ja kiinnittäminen terään. Tämän jälkeen kahva hiottiin omaan kouraan sopivaksi, mikä oli kaikista mukavin osuus. Kun kahva lähestyi valmista, alkoi kuumottaa – mitä jos hion liikaa, mitä jos tämä meneekin pilalle… taisi olla turha pelko, nyt kun katson puukkoa niin olisin voinut ottaa kahvaa hieman ohuemmaksi sen etuosasta terän puolelta. Mutta sopii se käteen noinkin. Kahva käsiteltiin lopuksi puuvahalla.

Tupen ja siihen kuuluvan lestan teko oli vähintään yhtä iso homma kuin puukon itsensä väsääminen. Tuppi tehtiin siis kastellusta nahasta, muotoiltiin ja värjättiin punertavan ruskeaksi nahkamaalilla. Koristelin tupen simppelisti omilla nimikirjaimilla ja tunturinhuipuilla, vaikka joku kehtasikin väittää niiden muistuttavan… kröhöm, no joitakin naisellisempia kukkuloita. Tupessa olevan lohenpyrstön halusin alunperin jättää pois, mutta Ari K. ylipuhui  minut siihen, antaa kuulemma näköä. Eipä se lipare mitään haittaakaan.

UPRT8729.jpg

Tämä puukko löytyy nyt roikkumasta lapinvyöstäni, jonka sain joululahjaksi. Se on siis paraatipuukko, joka saa roikkua mukana vaikkapa opashommissa. Tummasävyisempi Hellun tekemä puukko minulla on reppupuukkona.

Jotenkin kun näitä erinäisiä käsitöitä väsää, niin myös arvostus niitä kohtaan kasvaa. Puukko esineenä on hieno, se on sekä käytännöllinen että kaunis. Puukon luonteeseen ei kuulu olla vitriinissä. Tosin tuskin kukaan raskisi tällaista Kangasniemien puukkoa metsään viedä:

IMG_3513

Alla taas näyte Hellun tekemästä puukosta tuppineen.

IMG_4341.JPG

Yksi käsitöihin liittyvä haave olisi mennä kansalaisopistoon parkkinahkakurssille. Haluaisin tehdä itselleni parkkinahkaisen kahvipussin. Hypistelen niitä aina milloin missäkin markkinoilla mutten ole saanut aikaiseksi ostaa, koska haluan tehä itte. Siepakat sain onneksi joululahjaksi, niiden teko voisi olla turhan haastavaa – vaikka itse asiassa esimerkiksi Muonion eräopaskoululaiset saavat tehdä opinnoissaan siepakat. Nämä ovat kyllä yllättävän hyvät ja erittäin lämpimät kengät, mutta tällaisilla loskakeleillä ne saavat pysyä visusti kaapissa.

IMG_3957.JPG

Mitäs te lukijat tykkäätte perinnekäsitöistä?

Advertisements