Ensi viikolla

Ylläolevasta sanaparista muodostui jossakin vaiheessa rakentamisprojektia kirosana. Teemme rakennuksella paljon asioita itse mutta erikoisosaamista vaativat hommat on delegoitu suosiolla ammattilaisille. Vesieristyksissä ja takan suunnittelussa en usko “tein itse ja säästin” -periaatteeseen.  Ammattilaiset, kuten sähkäri, muurari ja lvi-mies ovat aina luvanneet tulla paikalle ensi viikolla. Ensi viikko on monesti ollut oikeasti lupausta seuraava viikko, mutta melko usein myös sitä seuraava, sitä seuraava tai sitä seuraava viikko. Silloin rakentajan verenpaine nousee ja hermo kiristyy. Sitten huomaa, että itseasiassa sitä tekee töissään ja kaveripiirissään itse ihan samaa. Keskustellaan tästä ensi viikolla, käydään ensi viikolla kahvilla, nyt ei kyllä millään ehdi mutta ensi viikolla sitten.

Todella raivostuttavaa. Olen aikonut kirjoittaa blogia heinäkuun lopusta lähtien ensi viikolla. Ainoa tässä elämäntilanteessa oleva asia, joka ei noudata ensi viikon periaatetta, on koira. Sillä ei kiinnosta, pääseekö se ensi viikolla tai ensi viikonloppuna juoksemaan metsään vapaana. Sillä on tylsää NYT ja kakkahätä juuri NYT ja jos se ei NYT pääse purkamaan turhaa energiaa niin sen veuhtomista ei kestä pirukaan. Koiran kanssa ollaan tässä ja nyt.

Ja blogia kirjoitetaan nyt. Kirjoitetaampa rakentamisesta.

Budjetti on aina se, mikä rakentamisessa ja talon ostamisessa mietityttää. Meilläkin budjetti oli suurin empimistä aiheuttava asia. Varsinkin minun kohdallani, kun itselläni ei ole insinöörimäistä otetta numeroihin. Rakentaessa puhutaan isoista rahasummista, ja sen voin todeta että taloa rakentaessa se talo itsessään ei maksa “juuri mitään” (huomatkaa, kuinka ajatteluni on vääristynyt…). Meidän huusholli on suunniteltu Kontion Sarastus C -mallin pohjalta, ja kyseisen pytingin listahinta edullisempana toimituksena on hiukan vajaat 70 000 euroa. Meidän kohdalla talon pohjapiirrosta väänneltiin ja käänneltiin moneen kertaan niin, että se saatiin istumaan tontille ja järvimaisemaan loogisesti. Lisäksi meidän puuosatoimituksen sisältöä rukattiin sen verran, että saamamme tarjous poikkesi listahinnasta. Kontion hinnat taitavat olla myös hieman meidän tilauksen jälkeen pompsahtaneet.

Suurimmat kuluerät talon lisäksi ovat olleet LVI-työt, sähkötyöt ja maanrakennuksen osuus. Hellun työnkuva maanrakennusalan yrityksessä toi viimeisimpään hieman etua meille. Yleensä rakentajille iso kuluerä eli tontti ei käytännössä maksanut meille mitään, koska rakennus tulee appiukkoni maille vuokratontille. Vuosittainen vuokrasumma on vähintäänkin kohtuullinen. Säästimme tässä vaiheessa myös maanmittauskuluja, koska ostotontin paaluttaminen on yllättävän kallista. Olemme tontin suhteen myös hiukan etuoikeutettuja. Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka kyttäävät tontteja ja taloja Rovaniemen lähialueilta eikä niitä varsinkaan vesistön äärestä noin vain napata. Toki kotiimme pitää ajaa autolla yhdeksän kilometriä soratietä, mutta meille tämä ei ole ongelma – ajaisimme kyseistä tietä edestakaisin viikoittain vaikka asuisimme lähempänä kaupunkia.

Yllättävän kallista on myös moni muu asia rakentamisessa. Hyvin helposti suunnitellessa esimerkiksi kiintokalusteita heilahtaa näppärästi tonni sinne ja toinen tänne. Maltti on valttia, varsinkin kun keittiösuunnittelija hokee silmät palaen, että kannattaa tehdä viimeisen päälle, jos loppuelämäksi rakentaa. Toki tuossa on totta toinen puoli. Silti budjetti kolminkertaistuu hyvin äkkiä, jos aina valitsee juuri sen laatan, kalusteen tai tason minkä haluaa. Kyllähän keittiössä puristekivitaso olisi hieno, mutta säästän mielelläni kolme tonnia ja otan vain tavallisen laminaatin, joka kuitenkin miellyttää silmää. On vain osattava päättää, missä haluaa parasta ja missä perusmalli riittää. Paskaa en huoli rakentaessa mihinkään, kuten en muuallakaan.

Tällä hetkellä visuus meinaa iskeä takkahuonetta tehdessä. Siinä “tein itse ja säästin” toimi osittain, sillä appiukon takamailta löytyi pellin alta jämäpino tuppilautaa. Yhdessä takkahuoneen seinässä on nyt siis vaaleaksi hiottu tuppilautapinta, joka käsiteltiin samalla uvi-waxilla kuin hirsiseinätkin. On upee. Pikkuinen valmistakkakin tuonne löytyi kohtuuhintaan, mutta yllättäen piippu siihen maksaa melkein kaksi kertaa takan itsensä verran. Jurppii, ärsyttää, ei tekisikään mieli maksaa mokomasta. Tällaisia yllättäviä menoja varten kannattaa budjettiin laskea aina pelivaraa. Tuo takka ei onneksi ole mikään elinehto, joten se hankitaan vasta kun kaikki olennainen on kasassa.

Rakennusprojektin aikana fiilikset ovat menneet ylös ja alas. Tavoitteemme on jouluksi kotiin ja tällä hetkellä näyttää, että tavoite saavutetaan. Sohva on kohta tilattava, koska muuten saattaa olla että muuton aikaan istummekin tyynyillä. Budjetissa pysytään, koska mitään suuria yllätyksiä ei pitäisi enää tulla. Talon puurunkoiset väliseinät ovat kaikki valmiit ja paikallaan, katto on paneloitu ja maalattu kaikkialta muualta paitsi olohuoneen korkeasta osuudesta. Olen maalannut ja pinnoittanut makuuhuoneiden väliseinät ja ne huoneet ovat oikeastaan lattiaa, listoja ja ovia vaille valmiit. Jäljellä olevat työt ovat siis pitkälti erikoismiesten heiniä. Sen jälkeen paikalleen asennetaan kiintokalusteet ja listat, Hellu rakentaa sydämellä suunnittelemansa saunan ja… siinäkö se olisi? Valmistuuko tämä oikeasti? Tuskin ihan ensi viikolla tai ensi kuussakaan, mutta jouluksi kuitenkin.

Sitten en kyllä tee juuri mitään. Kuvia olen ottanut karmean vähän raksalta, mutta tässä pari:

IMG_5615.JPG

Makuuhuoneen tehosteseinä. Rullailin siihen pitkänukkaisella telalla Tikkurilan Tunto Hienoa. Telanjäljet hieman näkyvät ja saavat näkyäkin. Pinta on karhea.

IMG_5618.JPG

Yllä toimistohuoneen tehosteseinä, sama Tikkurilan tökötti kuin edellisessä. Vetelin pinnoitetta telalla ronskisti ristiin rastiin ja sitten tapettilastalla pyyhin kuvioa. Märkänä lopputulos oli aika kirjava kuten kuvassa, ja pintaa piti parsia myöhemmin kun sen kuivuttua vasta näki mistä pohjamaali vielä paistoi. Parsiminen tapahtui tapettilastalla lätkimällä. Näiden Tunto Hieno -pinnoitteiden kanssa ei kannata sievistellä yhtään vaan puljata runsaasti. Silloin kun itse luulee että “nyt tässä on paksusti tavaraa” niin kannattaa lisätä vielä vähän.

IMG_5612.jpg

Tuhtia on.

IMG_5507.JPG

Tästä kuvasta on jo edistytty paljon. Kuva napattu saunan nurkasta, timpurit seisoskelevat keittiössä. Melkein kaikki seinät ovat tällä hetkellä jo kiinni ja katon sähköpiuhat piilossa panelin alla. Myös ikkunapielet on jo sisältä laudoitettu, eli tuota vihreää viheliäistä Sitkoflex-teippiä ei näy enää juuri missään. Inhoan sitä.

Taidan ottaa viikonlopun aikana lisää kuvia, niin näette missä mennään.

Advertisements

Author: Sanna-Mari

Blogissa ja vapaa-aikana retket, luonto, eräily. Töissä koulutan ja ohjaan.

5 thoughts on “Ensi viikolla”

  1. Muahah. Budjetti oli se, joka meitäkin mietitytti eniten. Tontti maksoi melkein saman verran kuin talo. Väänsin pankeille jeesusexcelin, johon oli laitettu ihan kaikki. Edeltävän talon oletettu myyntihinta kahden tonnin välein, joka otti huomioon myyntivoiton verot, joka riippui luonnollisesti myyntihinnasta. Ostopuolelle tein budjetit kolmen skenaarion mukaan: Kaikista halvin vaihtoehto, jos on pakko tehdä halvimman mukaan. Sitten oli realistinen vaihtoehto, ja kolmantena se hinta, jossa kaikki osa-alueet perkelöityvät ja hinta pompsahtaa pilviin. Tein budjetin pelkälle alakerralle, ja sitten ujosti laskin viereen samalla kolmisysteemillä myös hinnan yläkerralle joka tehtäisiin, jos rahaa jää. Pankissa suhtauduttiin tällaiseen viritykseen hyvin myönteisesti (pienellä kierolla hymyllä höystettynä). Vanha asunto myytiin siten, että muutettiin valmiiseen alakertaan ja rykäistiin yläkerta sitten asuessa päälle. Käytin siihen helvetilliseen ekselöintiin todella paljon aikaa, mutta se kannatti. Luulen, että se vaikutti ratkaisevasti lainansaantiin, koska hakijana oli opiskelija + yksi työssäkäyvä, kaksi lasta.

    Kaikki kiintokalusteet otettiin ikeasta, kuin myös kodinkoneet. Kaapit on samaa kamaa kuin muillakin, ja kodinkoneiden takuu toimii hyvin. Ollaan nyt tehty kaksi ikean keittiötä, enkä oikeastaan näe syytä maksaa puustelleista ja muista triplahintaa. Niiltä meille yritettiin myydä esim. jätejärjestelmää 230 eurolla. Kun riittävästi kaiveli, selvisi että ne oli siis ihan vaan neliskanttiset muoviämpärit kaappiin. Saa-ta-nan kalliit ämpärit, etten sanoisi :D Ei tullut kauppoja. Jos haluaa muita kalusteita täyspuisena, ne on helpoin ostaa ikeasta. Ihmeellistä sinänsä.

    Suuri osa urakoitsijoista tuli talotehtaalta, ja niissä oli sekä hyviä että huonoja. Ne mitä valittiin itse, teki mitä toivottiin ja saapuivat paikalle silloin kun oli sovittu. Ja laskuttivat sen mitä oli sovittu.

    1. Hah, tuo excelöinti on just tuota mihin en ole saanut itseäni ryhtymään. Ehkä pitäisi, mutta luulen myös, että jos ryhtyisin siihen, excelöisin koko elämäni. Tykkään listoista ja laskelmista noin yleisesti ruutupaperille tehtynä. Meillä pankkiin marssiessa oli mukana vain kustannusarvio, jossa jokaiseen osioon oli jätetty löysää. Sitä kustannusarviota seuraten nyt pystyy arvioimaan, että missä on menty yli ja missä ali – keskiarvon mukaan ollaan budjetissa.

      Lainaa hakiessa minulla oli nollatuntisopimus ja kohtalaisesti näyttöä siitä että töitä on ollut. Selkeästi pankkien linjat ovat tiukentuneet esim. vuodesta 2011, kun mies haki yksinään lainaa osakekaksioon – se irtosi helposti vain muutaman kuukauden määräaikaisella työsopimuksella. Nyt syyni oli tarkempi, vaikka tilanne on huomattavasti parempi ja miehellä vakityö. Jos olisin lainaa hakiessa ollut päätoiminen opiskelija, niin ei mitään mahdollisuuksia olisi ollut.

      Ikean kiintokalusteet olisivat meillekin olleet heti seuraava vaihtoehto, mutta saatiin budjettiin sopiva tarjous Peltoniemi-kalusteilta, joka on lappilainen yritys. Aikalailla noissa kalustefirmoissa (Ikea poislukien) on kaikki kama “sitä samaa”, jolloin hinnan lisäksi asiakaspalvelun merkitys oli valtava. Se, onko suunnittelija/myyjä samalla aaltopituudella, on aivan julmetun tärkeää. Yleisesti ottaen kaapistojen valinta on ihan perseestä. Juuri kun olet saanut keittiön jumpattua kivaksi suunnittelupöydän äärellä, niin on vielä kodinhoitohuone. Niin joo, ja vielä eteisen kaapit. Ja mitäs vessaan haluatte? Siinä vaiheessa töiden jälkeen kun juo viidettä kuppia kahvia jalka vipattaen, pitää myyjällä olla osaamista tulkita pikkusormen asennosta, että mitähän tämä asiakaspariskunta haluaa. Peltoniemellä se toimi, Rovaniemen Topi-keittiöillä halusin motata myyjää jo ensimmäisen vartin jälkeen – ei oikein natsannut.

      Meiltä ei tullu talotehtaan kautta muita kuin puhallusvillaukko, ja nyt minun ei kannata metelöidä urakoitsijoista lainkaan. Eilen talollamme oli väkeä ruuhkaksi asti, siellä oli ainakin ränniukko, takkamuurari, seinämuurari ja puhallusvillaukko. Eli valmistuu se. :D

      1. Tjooh, henkilökemiat kyllä vaikuttaa nekin. Mä kävin keittiötarjousta kysymässä liikkeessä, jossa mun piti “suunnittelijalle” luetella minkälevyisen kaapin haluan mihinkin ja mitä sinne sisälle. Käytännössä suunnittelija olisi myös ollut halukas kopioimaan suoraan jonkun muun tekemän suunnitelman ja piirtämään vaan saman omalla ohjelmallaan. Ohjelmaa tämä täti osasi käyttää todella huonosti. Parin viikon päästä mulle soitettiin. “Lähdin tässä soittelemaan näitä asiakkaita, kun oli tässä ylimääräistä aikaa, että mitenkäs se teidän keittiö sitten..?” Joo, ei kauppoja. Toinen myyjä soitti myös ja suuttui, kun kerroin että otetaan ikeasta. Säästettiin monta tonnia, mutta jouduin toki piirtämään keittiöni itse. Tämä suuttunut myyjä oli sitä mieltä, että hänen suunnitelmallaan ostettiin ikeasta kaapit. Ei kyllä ostettu, kun ei se suunnitelmakaan niin mainio ollut..

  2. Heh, tiiän niin hyvin tuon “sitten en tee kyllä mitään” -tunteen. Me rakennettiin viime vuonna ja aika lailla vuosi sitten päästiin muuttamaan . Eikä vieläkään oo tullu semmosta hetkeä, että vois olla vaan :D

    Mies teki juurikin sellaisen insinöörin tarkan excelin etukäteen, jossa oli mukana muun muassa verhotangot ja ruuvit suunnilleen kappeleen tarkkuudella. Ja melko hyvin siinä pysyttiinkin ja se auttoi tosi hyvin joissain päätöksissä kun näki suoraan, että jos tämä otetaan, niin budjetti kusee näin paljon. Suurin työ oli saada talotehtaalta tarkat hinnat yksittäisille muutoksille vaan aina saatiin vaan uusi hinta sopimuspaperiin. Oli tosi vaikia miettiä, että kuinkakohan pahasti meitä nyt viilataan.

    Meillä oli päinvastanen ongelma, sillä talotehtaan sähkärit oli yliaktiivisia. Laittoivat esim. makkarin pistorasiat paikalleen ennen kuin huonetta oli tapetoitu ja saivan laittaa keittiön valolistat kolmeen kertaan, kun laatotus oli aina kesken :D

    Tsemppiä teille loppurutistukseen!

    1. Minustakin vaikuttaa, että tuo “en tee mitään” -vaihe kestää korkeintaan ensi kevättalven, koska pihahommat meillä siirtyvät ensi kesään. Ja ehkä vähän maalaushommiakin jää sinne, ja mahdollisesti myös räystäsaluslautojen laitto. Tsiisus. :D

      Meillä yli-innokkain toimija on ollut Kontion tiiveysmittaaja. Talopakettiin kuuluu, että tiiveysmittaaja käy “vakuuttamassa” meidät ja tulevat asiakkaat Kontiotalojen lämmönpitävyydestä. Mittaaja on soittanut kai jo neljä kertaa että voiko tulla. Hiukan on pitänyt toppuutella, koska saattaa se talo vähän falskata kun ulko-ovikaan ei ole vielä paikallaan. :D

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s