Kahta puolta puuta

En muista olenko ikinä täällä tästä kirjoittanut, mutta tiedättehän tämän elämänvaiheen, kun sukulaiset jankuttavat muutaman parisuhdevuoden jälkeen lapsien teosta. Talonrakentaminen ei yhtään tätä inttämistä lievitä, koska eihän ihminen nyt voi vain haluta rakentaa taloa omaksi ilokseen, vaan kettu pitäisi olla pöntössä jo. Ja onhan teillä noin monta huonettakin. Sitten taas oman ikäiset kaverit haluavat tietää, koska juhlitaan polttareita tai siis että koska me mennään naimisiin. Joko ensi kesänä? Poromiehen kanssa hellustellessa minulle on valjennut, että on myös kolmas jankuttamisen aihe. Jokos sulla on oma merkki?

Ihan puolituntemattomat poromiehet ovat erotuksissa ja vasanleikoissa voineet aloittaa keskustelun tällä kysymyksellä. Kieltävästä vastauksesta seuraa kehoitus sanoa Hellulle, että “laittaa” mullekin oman merkin. Pitäishän se jo olla, sano sie sille heti. Jonkin verran tähän jankutukseen on ehkä vaikuttanut minun sitkas läsnäolo metsässä ja aidoilla.

Pitemmittä puheitta, viime lauantain jälkeen saavat poromiehetkin vaihtaa jankuttamisen aihetta, koska kyllä – kauppakirja toimitettiin palkiselle ja Hellu myi mulle yhden omista merkeistään. Olen virallisesti poronomistaja! Ei ehkä paras mahdollinen aika ryhtyä tähän hommaan – etenkään jos seuraa paikallislehden mielipidepalstaa. Poronhoitoalue ei kuitenkaan onneksi ole samanlaista joka päässä Lappia.

Nyt minun pitäisi vain opetella tunnistamaan omat porot muiden seasta. Häthätää muistan merkin ulkoa. Oikeahalkijapykälätkahenpuolenvasenreiästähalki… Ehkä näin.

Kuvan kantoa maisteleva trio ei välttämättä liity tapaukseen.

DSC_0186.JPG

Advertisements

Author: Sanna-Mari

Blogissa ja vapaa-aikana retket, luonto, eräily. Töissä koulutan ja ohjaan.

4 thoughts on “Kahta puolta puuta”

  1. Oo pitkään miettinyt jos joku poroton alkaa poromieheksi tai naiseksi niin kuinka se onnnistuu? Ostetaan merkki jos joku niitä myy? Ja vissiin niitä on rajallinen määrä? Mitäs sitten kun on merkki, jostain pitäisi saada porotkin… Ps. Ei mitään havaintoa kuinka homma menee käytännössä.

    1. Joo, poroton voi ostaa joltakin porolliselta merkin. Esimerkiksi meidän tapauksessa mies osti tuon minulle kulkeutuneen merkin poroineen omalta sukulaiseltaan, jolla oli poroja ollut kautta aikain mutta ei enää niitä halunnut pitää, määräkin on aika pieni. Kaupassa siis tavallisesti siirtyy merkki ja merkissä olevat porot. Jännää porokaupoissa on se, että koskaan ei voi olla 100% varma montako poroa myy tai ostaa. Siitä saadaan uusinta tietoa vasta syksyn erotusten aikaan, eli että a) kuinka paljon poroilla on vasoja ja b) kuinka moni poroista on vielä hengissä. Lisäksi jokaisella paliskunnalla on olemassa tietty porokiintiö, jota ei saa ylittää ja joka jakautuu poromiehille. Esimerkiksi minulle siirtyi tuossa porokaupassa tietty kiintiö poroja. Jos syksyllä yllättäen merkissä olisi enemmän poroja kuin tuon kiintiö sallii, pitäisi osa teurastaa. Näin kontrolloidaan poromääriä alueittain. Jos esimerkiksi mie haluaisin kasvattaa karjaa, minun pitäisi ostaa joko joku toinen poromerkki kiintiöineen ja poroineen tai lisää kiintiötä joltakin muulta poromieheltä ja jättää poroja eloon niin että kiintiö täyttyy. Jos paliskunta tai yksittäinen poromies ylittää kiintiönsä, puhutaan yliluvusta.

      Olen myös antanut itseni ymmärtää, että toisinaan paliskunnalla on myös olemassa ns. tyhjiä merkkejä, joiden omistajilla on tavallisesti kuusi tuumaa multaa päällä ja perikunnasta ei ole löytynyt jatkajaa. En tiedä voiko näihin merkkeihin päästä kuka vain rahalla käsiksi, mutta jos ostaa pelkän merkin, pitää ostaa myös kiintiötä ja porot siihen merkkiin erikseen.

      (Nyt vetoan kaikkiin kokeneisiin poroihmisiin – jos tässä on asiavirheitä, kommentoikaa. Ymmärtääkseni Ylä-Lapissa tämä kiintiöhomma toimii eri tavalla.)

      Niin, ja jos nyt joku mielii poromieheksi, niin ensimmäisenä suosittelen, että hakeutuu vasanleikkoihin, erotuksiin ja metsään “rengiksi” jollekin poromiehelle. Sillä tavalla hommasta pääsee jyvälle ja pystyy verkostoitumaan poromiesten kanssa. Apukäsiä varmasti otetaan aina töihin ja ostomahdollisuuksia voi tulla kun osoittaa olevansa kykenevä osaksi paliskunnan “työporukkaa”. Merkkejä myyvät tavallisesti eläköitymässä olevat poromiehet mutta voin kertoa, että siinä ostaja harkitaan tarkkaan. Jos poromies on hoitanut karjaansa rapiat 50 vuotta, niin satunnainen kulkija tuskin niitä saa ostettua millään hinnalla. Pienempiä karjoja aloittelevat poromiehet voivat saada nuoriltakin ihmisiltä, joille elinkeino on “periytynyt” mutta mielenkiinto puuttuu tai on loppunut. Lisäksi joillakin isommilla poronomistajilla voi olla ylimääräisiä merkkejä, joita he voivat myydä (kuten minun ja miehen kaupassa tavallaan oli).

      Kuulostaa sekavalta ja epämääräiseltä, mutta kun ei niitä vaan tori.fi:ssä kaupitella. :D

      1. Tuohan selvensi asiaa, kiitoksia! Kuinkas jos kiintiösi ei ole täynnä, mutta haluisit sen täyteen? Jos pedot ja autot on vienyt osan. Odotteletko luontaista lisääntymistä vai ostaako joku muutaman lisäporon Mitä elävä poro maksaa?

      2. Odottelet tai ostat. :) Ja riippuen siitä millaisia poroja haluat, voit pulittaa niistä kolmestasadasta eurosta yli tonniin. Tämä on tosin vain minun hauras arvio. On eri asia ostaa saman vuoden urosvasa kuin hyvässä vasomisiässä oleva vaadin – saati sitten toimivaksi koulutettu hyväluontoinen turistihärkä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s