Rollon mieluisat pikkuretkikohteet

Minulla on ollut viime keväästä asti sellainen työ, että olen osan aikaa toiminut ohjaajana ryhmille, joiden tavoitteena on ollut saada kuntoutusta, virkistystä ja sisältöä elämään muun muassa luonnossa liikkumisen kautta. Olen tavannut monenmoista jengiä, hyödyntänyt viime vuonna eräopasopinnoissa hankittua osaamista ja kiertänyt Rovaniemen lähialueen tulistelupaikkoja ja retkikohteita. Reissukertoja on tullut varmasti jo useita kymmeniä ja koska ryhmät kokoontuivat säännöllisesti, on päämääriä pitänyt vaihtaa tiuhaan. Saletisti ilman työtä en olisi näitä mestoja näin ahkerasti kiertänyt. Toisaalta kun melkein joka viikko retkeilee töissä, ei hirvittävää nokipannukahvin tarvetta ole viikonlopuille jäänyt.

En tiedä pissinkö tässä nyt omiin muroihin, mutta ajattelin paljastaa vuoden mittaan helmiksi havaitut pikkuretkikohteet. Kaikkiin näihin kohteisiin ehtii Rovaniemeltä tehdä tulisteluretken ryhmän kuntotason huomioiden noin neljässä tunnissa (sisältäen matkat). Ryhmien kanssa meillä on melkein aina ollut omat puut mukana, koska minulla ei ole luottoa kaikkien paikkojen huoltoon ja mielestäni se on ylipäätään reilua. Linkkien takaa löytyy reitit ja tiedot, lisäsin alle omat  kommenttini.

1. Sortovaaran kota

Sen verran huonosti tiedetty, että kota on aina supersiisti ja puita riittää. Harvoin paikalla on ujojen kuukkeleiden lisäksi muita eläviä olentoja (paitsi kerran iso lauma 5-6-luokkalaisia opettajineen). Reitti kulkee pitkin sekametsiä ja on mukava aloittelevalle retkeilijälle tasaisuutensa vuoksi. Kun nelostien pauhu katoaa metsän taakse, alkaa mieli rauhoittua. Paikassa on lähde ja hyvällä säällä mahdollisuus tulistella myös ulkona.

2. Säynäjäojan laavu

Ensikosketus tähän paikkaan tapahtui uhkarohkeasti ryhmän kanssa. Laavu oli suoluontopolun varrella ja kuljimme sinne viilessä loppukesän tihkusateessa. Miesporukka oli vaitonainen, oli kosteaa ja jängät näyttäytyivät joka suunnasta samanlaisina. Sammalen päällä leijuvat pitkokset tekivät kulkemisen kevyeksi. Tunnelma korpimetsässä viimein vastaan tulleella laavulla oli hyvin erämainen vaikka matkaa Vaattunkikönkäältä ei tullut montaakaan kilometriä. Täällä voisi yöpyä.

IMG_5586.JPG

3. Kontonulkki

Mikä? Kontonulkki. Ai mikä? K-O-N-T-O-N-U-L-K-K-I. Todella huonosti tiedetty mutta palkitseva laavu, jahka ylittää lähtemisen kynnyksen ja viitsii tarpoa metsäautotietä ja mutkaista polkua, joka puikkelehtii läpi hakkuaukeiden ja vaaranlakimetsän. Laavulla lukee, että sen on suunnitellut paikallinen kirjailija Martti Väisänen ja kyllä vanha eränkävijä onkin komean paikan valinnut. Kuulemma näkötornista voi nähdä Iso-Ylläksen kirkkaalla säällä, eli maisemat ovat todella kohdillaan. Lohdullisen näköistä metsää silmänkantamattomiin. Liiterissä oli järeitä pölkkyjä, joten kannattaa varautua kirveellä.

4. Vaattunkivaaran luontopolku

Kerrot porukalle, että mennään Vikakönkäälle, niin ainakin yksi kertoo myöhemmin olleensa Vaattunkikönkäällä. No mutta ei sole niin justiinsa. Kaikki Rovaniemeläiset tietävät, että noin 20 kilometriä Sodankylään päin on kuohuva koski ja silta. Sekä Vika- että Vaattunkiköngäs ovat osa Napapiirin retkeilyaluetta ja siellä kyllä retkeiltävää riittää. Vaattunkivaaran luontopolku lähtee erittäin loogisesti Vikakönkäältä (heh) ja edustaa mielestäni luontopolun standardia. Siinä on kosken kuohut, pitkospuita, tiukka nousu, näkötorni, vanhaa metsää, laavu ja lähde. Pituutta sopivasti ja infotauluja – jos niiden tekstit eivät olisi onnettomasti kuluneet pois. Terkkuja Luontopalveluille.

Näitä kun kiertää vuoden ympäri eri vuodenaikoina, on kasassa jo 16 eri reissua. Ja tässä on vasta murto-osa Rovaniemen alueen kohteista. Kyllä meilä kelepaa.

Advertisements