Kaksi koiraa ja vauva

Monessa huushollissa ihmisten elämä mullistuu lukuisilla eri tavoilla, kun siihen tulee vauva. Sen on positiivinen kriisi, jossa arki, parisuhde ja koti saattavat pyörähtää uuteen uskoon. Sanon “saattavat”, koska jokaisen arki on erilainen ja yhden arkeen vauva solahtaa helpommin kuin toisen. Myös jotkut vauvat solahtavat erilaisiin arkiin toisia sukkelammin.

Aika paljon ennen vauvan tuloa minulla tuli luettua aiheista “koira vauvaperheessä” tai “vauva koiraperheessä”. Se oli varmaan ihan järkevää, koska koira on eläin ja vauva tullessaan jämtlanninpystykorvan pään kokoinen onneton rääpäle. Riskien kartoittaminen ei ole turhaa! Koiria olisi ohjeiden mukaan voinut valmistella nyytin saapumiseen jotenkin. Meidän valmistelutaktiikka oli sellainen, että vietiin synnärille lähtiessä koirat anoppilaan hoitoon, ja kun tuotiin vauva kotiin, haettiin heti perään myös koirat paikalle. Ensikohtaamisessa koirat saivat vauvaa haistella, mutta ylimääräistä vouhotusta rajoitettiin. Tuo ilta on tähän mennessä ainoa, jolloin isompaa vouhotusta ilmeni.

Voitto-jämpti suhtautuu vauvaan välinpitämättömästi mutta ystävällisesti. Aluksi se halusi tämän tästä tervehtiä pikkuakkaa putsaamalla naaman mutta on nyt torumisten jälkeen oppinut nuuhkaisun riittävän. Voitolla ilakointi ja hössötys lähtee monesti käsistä, ja sitä on nyt pitänyt rajata aiempaa tiukemmin, ettei esimerkiksi sohvalla unipesässä torkkuva ipana jää jyrän alle.

Porokoira-Alpin vauvan saapuminen uuvutti aluksi täysin. Se nukkui ensimmäisen yön pinnasängyn pääpäädyn takana ja nojasi ihmisen pohkeisiin tämän seistessä hoitopöydän edessä vaipanvaihtopuuhissa. Toisen päivän iltana Alpi nuokkui sohvan vieressä, kun vauva nukkui ja Alpi ei vahtimiseltaan voinut. Nyt se on relannut, mutta pitää selkeästi kyllä huolen beibistä. Välillä täytyy muistuttaa, että hei kyllä me ihmiset huolletaan vauva ja nuori herra porokoiran ei tarvitse vahtia vauvaa kantavaa vierasta tai Voittoa, joka lähestyy vauvaa (Alpin mielestä) väärin. Muuten Alpi on vauvan ja muidenkin lasten kohdalla helpompi tapaus, ja osaa lähestyä pikkuihmisiä varoen.

Kahden kuukauden vaatimattomalla kokemuksella olen tajunnut, että ei koirien ja vauvojen asumiseen samassa taloudessa ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa. Perheen aikuisten vain pitää tuntea omat koiransa, tai rehellisesti arvioida kuinka hyvin ne oikeasti tuntee – ja siitä huolimatta muistaa, että koira on eläin. Meidän koirat ovat ystävällisiä, rohkeita ja täyspäisiä, mutta myös vilkkaita ja huolettomia. Jos koira on arka ja vaikkapa mustasukkainen omistajistaan, pitää vauvan saapumiseen orientoitua eri tavalla ja vakuuttaa koira kiljuvan pienen ihmisen vaarattomuudesta. Oman vauvan ja koirien yhteensovittaminen on myös siinä mielessä helppoa, että yhteiselon alussa toinen osapuoli vain köllöttelee, alkaa pikkuhiljaa havainnoida koiria ja lähtee hitaasti liikkeelle, jolloin karvakaveritkin ehtivät tottua tyypin tapoihin. Se miten koira käyttäytyy taaperoperheen pyörähtäessä kylään, ei ole suoraan verrattavissa siihen miten se käyttäytyy kun kasvava pieni ihminen asuu talossa 24/7. Jossakin vaiheessa todennäköisesti komentaminen kohdistuu häntiä ja kuonoja tavoittelevaan pieneen ihmiseen enemmän kuin koiriin.

Korostan tässäkin vanhan kunnon maalaisjärjen merkitystä. En tykkää koirien ja vauvojen rinnastamisesta, tai siitä kun sanotaan lapsettomilla ihmisillä koirien korvaavan tyhjää syliä. Koirat on koiria ja vauvat vauvoja ja niitä sopii erilaisiin perheisiin molempia, vain toisia tai ei kumpiakaan. Seuraa ainakin on kummastakin. Omalla kohdalla on myönnettävä, että jos meillä ei olisi ollut koiria aiemmin, olisi lapsen tulo ollut isompi sokki. Kyllä näiden kanssa on jo oppinut huolehtimaan muistakin kuin itsestään. Minun kohdallani koirat myös auttavat pitämään pään ja kropan kasassa kun vauvakuplassa pyörii myös jengiä, joka pakottaa liikkumaan ja poistumaan sohvalta. Iltaisin painun yleensä pihalle koirien kanssa kun Hellu tulee töistä ja ottaa tytön haltuun. Myös vaunulenkeillä Alpi-koira on seurana ihan mainio, koulutusmetodi: jyrään sinut näillä vankkureilla jos et kävele suoraan. :)

Ja ihan oman mausteensa kaikkeen antaa tietenki lapsen ja koirien yhteisen kasvun seuraaminen. Liikutun oikeasti jo vähän ajatuksesta, että jos vaikkapa kohta kaksivuotias Alpi elään terveenä ja pitkään, voi pikkuakka olla sen kuollessa jo yläasteikäinen. Siihen mahtuu monenlaista. Ja panen pääni pantiksi, että ainakaan ylihygiean vuoksi tällä lapsella ei allergioita puhkea. Se on varmaan syntynytkin koiran karva suussa: “Ollos hyvä, tässä sulle syntymälahjaksi miljoona hyödyllistä mikrobia.”

Kuvassa ylivalottunutta perussettiä Suomen kesästä. Porokoira lämmittelee takan ääressä, ja villasukkakin on mahtunut kuvaan. Telkkarissa islantilainen sarja Loukussa – vahva suositus sille!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s