Takaisin asiaan

Nähtävästi vaati tällaisen (räntä)sateisen sunnuntaiaamun, jotta saatoin palata blogin äärelle. Olen viime tammikuusta saakka tehnyt vapaa-ajallani juuri sitä mitä huvittaa, eikä blogin kirjoittaminen ole sitä tehnyt. Olen hiihtänyt ja kuunnellut Antti Tuiskua, koska elämä ei ole niin vakavaa. Tammikuussa muutimme uuteen taloon ja sen urakan jälkeen vapaat viikonloput tuntuivat pitkään omituisilta. Uskomattoman paljon joutoaikaa, jota en halunnut kuluttaa istumalla kannettavan äärellä. Tähän mennessä vapaa-ajan määrä on tasoittunut, koska lumi suli ja tekemättömät pihatyöt paljastuivat.

Talven mittaan tein useita päivämittaisia hiihtoreissuja, joista aiemmin olisin väsännyt tarinan tänne. Nyt kuitenkin on tuntunut siltä, että jos kirjoitukselle ei ole olemassa järkevää pointtia tai edes motivaatiota, ei sitä kannata tehdä. Haluan kuitenkin heittää teille muutaman kuvan ja kohteen, niin saatte osviittaa. Myös itselle alkuvuoden kuvien läpikäyminen oli huvittavaa, koska kysyttäessä touhujani olen jotenkin kuvitellut olleeni vain töissä ja kotona. :D

tirolÖtztal, Itävalta.

KÄYRÄSKäyrästunturi, Rovaniemi.

sonkaSonka, Rovaniemi.

saariselkäSaariselkä, Inari.

luostoLuosto, Sodankylä.

riisiRiisitunturi, Posio.

Onnea on hyvät retkikaverit, joita näillä reissuilla on välillä ollut mukana. Alkuvuotta 2017 voisi kuvata sanoilla väsynyt ja onnellinen. Tehtiin rakennuksella valtavasti asioita itse ja vasta nyt jälkikäteen huomaa, kuinka hullun hommaa se on ollut. Marraskuun pimeät illat raksalampun valossa pensseli kädessä tuntuvat jo aika kaukaisilta. Mutta talo on nyt valmis ja valoisa, pidän siitä kovin. Teen talosta vielä oman juttunsa ja pyyhin blogista puolen vuoden pölyt (=säädän ulkoasua). Kuullaan.

Advertisements

Ensi viikolla

Ylläolevasta sanaparista muodostui jossakin vaiheessa rakentamisprojektia kirosana. Teemme rakennuksella paljon asioita itse mutta erikoisosaamista vaativat hommat on delegoitu suosiolla ammattilaisille. Vesieristyksissä ja takan suunnittelussa en usko “tein itse ja säästin” -periaatteeseen.  Ammattilaiset, kuten sähkäri, muurari ja lvi-mies ovat aina luvanneet tulla paikalle ensi viikolla. Ensi viikko on monesti ollut oikeasti lupausta seuraava viikko, mutta melko usein myös sitä seuraava, sitä seuraava tai sitä seuraava viikko. Silloin rakentajan verenpaine nousee ja hermo kiristyy. Sitten huomaa, että itseasiassa sitä tekee töissään ja kaveripiirissään itse ihan samaa. Keskustellaan tästä ensi viikolla, käydään ensi viikolla kahvilla, nyt ei kyllä millään ehdi mutta ensi viikolla sitten.

Todella raivostuttavaa. Olen aikonut kirjoittaa blogia heinäkuun lopusta lähtien ensi viikolla. Ainoa tässä elämäntilanteessa oleva asia, joka ei noudata ensi viikon periaatetta, on koira. Sillä ei kiinnosta, pääseekö se ensi viikolla tai ensi viikonloppuna juoksemaan metsään vapaana. Sillä on tylsää NYT ja kakkahätä juuri NYT ja jos se ei NYT pääse purkamaan turhaa energiaa niin sen veuhtomista ei kestä pirukaan. Koiran kanssa ollaan tässä ja nyt.

Ja blogia kirjoitetaan nyt. Kirjoitetaampa rakentamisesta.

Budjetti on aina se, mikä rakentamisessa ja talon ostamisessa mietityttää. Meilläkin budjetti oli suurin empimistä aiheuttava asia. Varsinkin minun kohdallani, kun itselläni ei ole insinöörimäistä otetta numeroihin. Rakentaessa puhutaan isoista rahasummista, ja sen voin todeta että taloa rakentaessa se talo itsessään ei maksa “juuri mitään” (huomatkaa, kuinka ajatteluni on vääristynyt…). Meidän huusholli on suunniteltu Kontion Sarastus C -mallin pohjalta, ja kyseisen pytingin listahinta edullisempana toimituksena on hiukan vajaat 70 000 euroa. Meidän kohdalla talon pohjapiirrosta väänneltiin ja käänneltiin moneen kertaan niin, että se saatiin istumaan tontille ja järvimaisemaan loogisesti. Lisäksi meidän puuosatoimituksen sisältöä rukattiin sen verran, että saamamme tarjous poikkesi listahinnasta. Kontion hinnat taitavat olla myös hieman meidän tilauksen jälkeen pompsahtaneet.

Suurimmat kuluerät talon lisäksi ovat olleet LVI-työt, sähkötyöt ja maanrakennuksen osuus. Hellun työnkuva maanrakennusalan yrityksessä toi viimeisimpään hieman etua meille. Yleensä rakentajille iso kuluerä eli tontti ei käytännössä maksanut meille mitään, koska rakennus tulee appiukkoni maille vuokratontille. Vuosittainen vuokrasumma on vähintäänkin kohtuullinen. Säästimme tässä vaiheessa myös maanmittauskuluja, koska ostotontin paaluttaminen on yllättävän kallista. Olemme tontin suhteen myös hiukan etuoikeutettuja. Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka kyttäävät tontteja ja taloja Rovaniemen lähialueilta eikä niitä varsinkaan vesistön äärestä noin vain napata. Toki kotiimme pitää ajaa autolla yhdeksän kilometriä soratietä, mutta meille tämä ei ole ongelma – ajaisimme kyseistä tietä edestakaisin viikoittain vaikka asuisimme lähempänä kaupunkia.

Yllättävän kallista on myös moni muu asia rakentamisessa. Hyvin helposti suunnitellessa esimerkiksi kiintokalusteita heilahtaa näppärästi tonni sinne ja toinen tänne. Maltti on valttia, varsinkin kun keittiösuunnittelija hokee silmät palaen, että kannattaa tehdä viimeisen päälle, jos loppuelämäksi rakentaa. Toki tuossa on totta toinen puoli. Silti budjetti kolminkertaistuu hyvin äkkiä, jos aina valitsee juuri sen laatan, kalusteen tai tason minkä haluaa. Kyllähän keittiössä puristekivitaso olisi hieno, mutta säästän mielelläni kolme tonnia ja otan vain tavallisen laminaatin, joka kuitenkin miellyttää silmää. On vain osattava päättää, missä haluaa parasta ja missä perusmalli riittää. Paskaa en huoli rakentaessa mihinkään, kuten en muuallakaan.

Tällä hetkellä visuus meinaa iskeä takkahuonetta tehdessä. Siinä “tein itse ja säästin” toimi osittain, sillä appiukon takamailta löytyi pellin alta jämäpino tuppilautaa. Yhdessä takkahuoneen seinässä on nyt siis vaaleaksi hiottu tuppilautapinta, joka käsiteltiin samalla uvi-waxilla kuin hirsiseinätkin. On upee. Pikkuinen valmistakkakin tuonne löytyi kohtuuhintaan, mutta yllättäen piippu siihen maksaa melkein kaksi kertaa takan itsensä verran. Jurppii, ärsyttää, ei tekisikään mieli maksaa mokomasta. Tällaisia yllättäviä menoja varten kannattaa budjettiin laskea aina pelivaraa. Tuo takka ei onneksi ole mikään elinehto, joten se hankitaan vasta kun kaikki olennainen on kasassa.

Rakennusprojektin aikana fiilikset ovat menneet ylös ja alas. Tavoitteemme on jouluksi kotiin ja tällä hetkellä näyttää, että tavoite saavutetaan. Sohva on kohta tilattava, koska muuten saattaa olla että muuton aikaan istummekin tyynyillä. Budjetissa pysytään, koska mitään suuria yllätyksiä ei pitäisi enää tulla. Talon puurunkoiset väliseinät ovat kaikki valmiit ja paikallaan, katto on paneloitu ja maalattu kaikkialta muualta paitsi olohuoneen korkeasta osuudesta. Olen maalannut ja pinnoittanut makuuhuoneiden väliseinät ja ne huoneet ovat oikeastaan lattiaa, listoja ja ovia vaille valmiit. Jäljellä olevat työt ovat siis pitkälti erikoismiesten heiniä. Sen jälkeen paikalleen asennetaan kiintokalusteet ja listat, Hellu rakentaa sydämellä suunnittelemansa saunan ja… siinäkö se olisi? Valmistuuko tämä oikeasti? Tuskin ihan ensi viikolla tai ensi kuussakaan, mutta jouluksi kuitenkin.

Sitten en kyllä tee juuri mitään. Kuvia olen ottanut karmean vähän raksalta, mutta tässä pari:

IMG_5615.JPG

Makuuhuoneen tehosteseinä. Rullailin siihen pitkänukkaisella telalla Tikkurilan Tunto Hienoa. Telanjäljet hieman näkyvät ja saavat näkyäkin. Pinta on karhea.

IMG_5618.JPG

Yllä toimistohuoneen tehosteseinä, sama Tikkurilan tökötti kuin edellisessä. Vetelin pinnoitetta telalla ronskisti ristiin rastiin ja sitten tapettilastalla pyyhin kuvioa. Märkänä lopputulos oli aika kirjava kuten kuvassa, ja pintaa piti parsia myöhemmin kun sen kuivuttua vasta näki mistä pohjamaali vielä paistoi. Parsiminen tapahtui tapettilastalla lätkimällä. Näiden Tunto Hieno -pinnoitteiden kanssa ei kannata sievistellä yhtään vaan puljata runsaasti. Silloin kun itse luulee että “nyt tässä on paksusti tavaraa” niin kannattaa lisätä vielä vähän.

IMG_5612.jpg

Tuhtia on.

IMG_5507.JPG

Tästä kuvasta on jo edistytty paljon. Kuva napattu saunan nurkasta, timpurit seisoskelevat keittiössä. Melkein kaikki seinät ovat tällä hetkellä jo kiinni ja katon sähköpiuhat piilossa panelin alla. Myös ikkunapielet on jo sisältä laudoitettu, eli tuota vihreää viheliäistä Sitkoflex-teippiä ei näy enää juuri missään. Inhoan sitä.

Taidan ottaa viikonlopun aikana lisää kuvia, niin näette missä mennään.

Kesän tuntu

Tänä vuonna kesä haisee. Suopursun kukat olen tuntenut nenässäni jo useamman viikon ja rantapensikoiden tuoksu on miltei huumaava. En ole ehkä yhtenäkään vuonna nuuskinut kesää näin voimakkaasti kuin nyt. En tiedä johtuuko se nykyisestä asuinpaikasta, jossa on mahtava metsäpolkuverkosto koiran kanssa lenkkeilyyn vai jäikö kasvien aistiminen päälle viime kesän kasvion keruusta. Tiedä häntä, mutta havainnoin nyt kesää nenälläni. Murentelin kävelyllä mesiangervoa kouraani ja tuoksuttelin sen laastarimaista aromia, maistoin kuusenkerkkää ja mietin vakavissani voikukanlehtien keräämistä salaattiin. Ehkä myös työ- ja koulukiireiden hellittäminen auttoi aistien avautumisessa, enää peiliin katsoessakaan en tunne itseäni 150-vuotiaaksi.

Suopursun tuoksu ennustaa myös, että kohta alkavat kuulkaas vasanleikot! Ilmeisesti minut on nyt koulittu, minuun on istutettu poroihmisten sisäinen vuodenkierto. Öiden valostuessa olen alkanut odottaa vasanleikkoja ja kesämetsään lähtöä. Hellu tosin on hankkinut itselleen mönkijän, joten minä en voi lähteä matkaan muulloin, kuin jalkamiehiä ja -naisia tarvittaessa. Katson mönkijärallia hieman kieroon, mutta tiedän ettei muukaan nykyään nähtävästi auta.

Ensivaikutelmia tämän vuoden vasamääristä saatiin, kun kävimme Hellun kanssa kesäöisellä mönkijäajelulla. Kierrettiin lähikairaa, jonka vaarat ovat tulleet minulle jos suhteellisen tutuksi. Tosin jatkuvat uudet hakkuut häiritsevät navigointiani, aina kun oppii tuntemaan jonkua paikan, se muuttuu. Yritimme reissulla löytää poroja, jotta nähtäisiin ovatko ne vasoneet jo. Onnea ei ollut ja vasattomia poroja oli hyvin pienessä otannassa vasallisia enemmän. Osalla oli vielä vatsa pullollaan. Totuus paljastuu juhannuksen tienoilla.

Tällä hetkellä siis vaatimet piilottelevat syvällä metsissä vasojensa kanssa, ja kunhan räkkä iskee ja säät lämpenevät, ne kerääntyvät tokkiin. Samaan aikaan toisaalla isot urosporot eli hirvaat ovat täysin joutilaina ja keräävät vain massaa ja kasvattavat sarvia syksyn rietasteluja varten. Hirvaat ovat kesän ajan hyvissä väleissä keskenään ja liikkuvat omissa muutaman yksilön tokissa. Nämä laiskanpulskeat äijät aiheuttavat Lapissa usein harmia esimerkiksi hiekkarannoilla, kylillä ja mökkiläisten pihoilla, kun ne hakevat safkaa ja tuulista, sääsketöntä paikkaa. Saariselän kylällä pyörivät porot ovat monelle matkailijalle tuttu esimerkki näistä tyypeistä. Hellun perhe ratkaisi omien hirvaidensa osalta häirikköongelman sillä, että köllit ovat elokuulle saakka suuressa poroaidassa lähellä tilaa.

Mutta ah, keskiyön aurinko. Hillankukatkin olivat selvinneet räntäsateesta, toivottavasti on pölyttäjiä ja saadaan gurmeeta pakkaseen.

IMG_5171.JPG

IMG_5172.JPG

IMG_5183.JPG

IMG_5185.JPG

IMG_5198.JPG

Muutaman viikon sisällä tulee varmasti lisää poroaiheista kuvamatskua… En malta odottaa!

DSC_1048.JPG

Tönö

Eilen laitettiin sadepäivän kunniaksi linnuille mäntymetsään pönttö. Voitin pöntön pari kuukautta sitten seuran hirvipeijaisten arpajaisista ja olin siitä oikein iloinen. On jännittävää seurata muuttaako mökkiin kesäasukkaita ja ketä ne mahdollisesti ovat.

IMG_4902.JPG

Samaiseen männikköön nousee kesän aikana myös toinen asumus.

IMG_4907.JPG

Se on vähä tuota pönttöä isompi.

IMG_4909.JPG

Sitä ei myöskään voitetu arpajaisista (ikävä kyllä), vaan se tuli Kontiolta.

IMG_4911.JPG

Tuosta saavutaan kummallekkin puumökille.

IMG_4913.JPG

Jaa että mitä meinaan tehdä kesällä?

Syksy kuvin

Long time no see, blogilukijat. Syksyyn on mahtunut monenlaista. Eräopasopinnot jatkuivat lähiopetuksella elokuun puolivälissä, ja siitä parin viikon kuluttua alkoivat koiran metsästystreenit. Syyskuun alussa aloitin taas arkiset, sisätiloihin sijoittuvat työt. Priorisoinnin häntäpäässä ovat olleet blogin kirjoittaminen ja salilla käynti. Miten tätä tapahtumien ja retkien sumaa purkaisi teille? Helpointa oli katsoa kuvia kännykästä ja kamerasta, ja palauttaa tapahtumia mieleen. Syksyyn on mahtunut aurinkoisia, liki helteisiä päiviä, tihkusadetta, sumua ja hallaöitä. Tämä postaus olkoon valokuvaräjähdys iloksenne, niin jatkossa voin kirjoittaa jälleen yhdestä (tai korkeintaan parista) asiasta kerrallaan.

Koulussa olemme ehtineet Lemmenjoen vaelluksen (oma juttu reissusta tulossa) ja teoriapuolen lisäksi opetella ensiapua ja viettää aikaa vesillä. Nyt alkaa minullakin olla siis erinäisiä kortteja lapasessa, EA1 ja EA2 ovat käytynä, samoin kuin hygieniapassi. Parin viikon päästä on vielä Matkailun turvallisuuspassi -koulutus, jota odotan mielenkiinnolla.

IMG_4188

Yksi koulupäivä meni harjoitellessa kahdenlaisella moottoriveneellä ajamista ja käydessä läpi vesilläliikkumisen liikennesääntöjä. Kun niihin tutustui, pystyi heti päättelemään että Rovaniemen veneilyväki ei käsitä näistä paljoakaan. Melontapäivänä harjoittelimme melankäyttöä (peruskäännökset ja -vedot) ja pelastautumista kaatumisen jälkeen vedestä takaisin kanoottiin. Tästä osa oli minulle jo tuttua, tosin kajakilla tehtynä. Harjoitukset olivat hyödyllisiä ja näiden jälkeen lähdin paikallisoppaaksi ystävälleni, joka tahtoi viedä vieraansa melomaan kajakilla. Kesän ainoat hellepäivät tuli vietettyä Ounas- ja Kemijoella, mikä sattui tosi hyvin. Poltin käsivarteni ja nenäni.

IMG_4023

Siellä sitä kurvaillaan moottoriveneellä, aivan keskustan liepeillä. Alemmassa kuvassa harjoitellaan peruuttamista, mikä oli oikeasti hemmetin hankalaa ainakin allekirjoittaneelle. Mutta tulipahan kokeiltua.

IMG_4019IMG_4059Sunnuntairetken kajakit vuokrattiin taas paikalliselta yksityiseltä firmalta ja päädyin kierrättämään ystäväni saman Hiansaaren lenkin, jonka meloin edellisenäkin kesänä. Tällä kertaa laskin reitin pituudenkin ja tulihan sitä 12 kilometriä! Meloessa matkan arviointi on minulle todella hankalaa. Melon vain niin pitkälle kuin luulen ehtiväni ja jaksavani. Menimme Ounasjokea ylös ja parkkeerasimme hetkeksi Hiansaareen, jossa Pisan eräratsut majailevat. Ehdimme juuri kömpiä kajakista pois kun keppikerjäläisiä marssi paikalle pitkä jono:

IMG_4078

Nää tyypit työnsivät turpansa täysin häikäilemättömästi sisälle reppuihin ja kajakkeihin eväiden toivossa. Pummit! Mutta olipahan ohjelmanumero. Eväät syötiin rauhallisemmilla seuduilla Ounasjoen suistossa, missä sai upottaa varpaat hiekkaan kesän ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän jälkeen alkoi syyskuu. Haluaisin meloa enemmän.

IMG_4072

IMG_4061 Yhtenä hienona elokuun yönä testasimme myös appiukon rakentaman laavun nukkumaominaisuudet. Maisema ennen silmien kiinnilaittamista oli upea, mutta yö oli muuten levoton. Voitto oli mukana ja oli kamalan rauhaton ja kitisi ja vikisi. Aamuyöllä syy selvisi: kakkahätä. Ja Voitto – herrasmies kun on – siis ei ulkonakaan vännä torttua siihen, missä itse majailee, joten vasta kun kävelin sen kanssa hampaita kiristellen sivummalle laavulta, meno rauhoittui. (Yleensä Voiton suolisto on kellon tarkka, joten tätä ei oikeasti osannut epäillä heti aluksi vikinän syyksi… koirat.) Yöllä oli lisäksi hallaa, ja koiran takia makuupussista ulos hyppiminen sai vilun aikaiseksi. Lisäksi järven takana kahjo naapuri huusi omiaan puolilta öin. Aina yöretket eivät ole zen, mutta katsokaa tätä kuvaa, se on:  IMG_3986 Nämä seuraavat zen-kuvat ovat eräältä erämaajärveltä Pellon puolelta. Olen siinä mielessä ärsyttävä muija, että Hellun kalareissuista nalkuttamisen sijaan tuppaudun mukaan kuten tälläkin kertaa, kun hän sai kutsun poromieskaveriltaan. Yövyttiin mainiolla kämpällä ja kalasteltiin sekä perholla pikku joesta ja heittelemällä vilkkua veneestä. Saatin vain inhottavia säynäviä, joka oli minulle täysin uusi kalatuttavuus. Isoja lihavia laiskoja rötkyjä!

DSC_0786

DSC_0779

DSC_0762

Yhtenä syysiltana lisäsin paikallistuntemustani, ja kävin Hellun ja hurtan kanssa kiertämässä ensimmäistä kertaa Koivusaaren luontopolun. Sekin on ilmeisesti liian lähellä ollessaan alle kilometrin päässä keskustasta. En suosittele sinne menoa riistaverisen koiran kanssa, lampaat kiinnostivat ja olkapää meni melkein sijoiltaan . Mutta Koivusaaren lintutornista näkee Rovaniemen keskustaan taas aivan uudesta vinkkelistä. Erittäin hyvä iltakävelykohde.

IMG_4176

IMG_4161

Minun on myös pakko jakaa kuva huskeista, joille pääsin lirkuttelemaan kun tutustuimme eräänä koulupäivänä yhteen Rovaniemeläiseen huskytilaan. Söpöyssulake kärähti. Mutta tajusin siellä, että eräoppaana en haluaisi olla töissä huskytilalla, mutta vaikkakin husky olisi silti kiva. Mutta jospa tuon meidän jämptin veto-ominaisuudet riittävät minun tarpeisiin. Ja kyllä sitä eräs japanilainen jo luuli haskiksi, enkä korjannut luuloa kun turisti näytti niin onnelliselta! Kuvassa on kai kaverillinen läppäsy:

IMG_4043

Syyskuun edetessä harrastukset ovat kääntyneet pitkälti metsästysvoittoiseksi. Ennen hirvenpyynnin alkua kävimme tuttavien kanssa lähimaastoissa kanalintujahdissa heikohkolla menestyksellä. Keskeistä reissulla oli kuitenkin rakovalkean teko, ruoka ja yöpyminen itse väkerretyssä laavussa. Yritin illalla kyylätä revontulia, mutta eihän niitä koskaan silloin näy kun olisin valmiudessa! Mutta rakotulet onnistuivat hyvin ja olivat vähän turhankin lämpimät jossakin vaiheessa yötä.

IMG_4202 IMG_4221

Lintujahtiin ei keskitytty tuota reissua enempää. Aikaa on vietetty istuksien metsässä kun Voitto harjoittelee itsenäistä hirven hakua. Sanotaan lyhyesti, että poitsulla on melko hyvät elkeet, vaikka huonojakin päiviä sekaan mahtuu (mm. hirven pyynnin aloituspäivä oli tällainen). Mutta jätettäköön tarkemmat selostukset kaverin kehityksestä omaksi kokonaisuudekseen. DSC_0702IMG_4238 Siinäpä ne syksyn pääkohdat eräilyn ja ulkoilun saralla. Me lähetään huomenna eräoppaitten kanssa laskemaan koskea. Vettä ainakin Vikakönkäässä piisaa, makia homma!

“Suunnitelmia” kesälle

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Pah. Suunnittelu on pakollinen paha kun ei aina voi elää hetkessä. Mutta kyllä, ensimmäinen lukkoon lyöty kesäsuunnitelma on Tunturipuolikas Pyhällä. Nyt on siis pakko tempoa itsensä lenkille parin kuukauden ajan. Ilmoitin myös Hellun koska siltä ei tullut yksiselitteistä vastausta kyllä tahi ei. Siitäs sai. Kavereitakin lähtee, kivaa! Toinen aikalailla lukkoon lyöty juttu on Lemmenjoki syyskuussa. Se liittyy yhteen isompaan kokonaisuuten, josta kerron lisää luultavasti myöhemmin.

Mitä muuta? Ostin viimein itselleni uuden teltan ja sitä pitää päästä testaamaan mahdollisimman pian. Missä ja miten, sitä en tiedä. Olen myös nauttinut paranevan koiran seurasta, kummasti tyypin käytöskin kohenee kun liikkuminen on sallittua! Olemme kolunneet Ounasvaaran polkuja ja aiheuttaneet pahennusta. Voitto ei vieläkään tajua, että vaikka sen mielestä kaikki ihmiset ovat ihania niin se ei välttämättä niiden mielestä ole yhtään ihana. Postissa odottavat jo myös uudet valjaat ja pitkä liina, jotta hurtti pääsee jossain vaiheessa juoksemaan näennäisen vapaana. Mehän emme juoksuta tällä hetkellä koiria irrallaan metsissä, emmehän? Siellä on niin paljon pikkuruisia pentuja, vasoja ja poikasia, ettei häiritä niitä nyt.

Fillari eli tsygä pitäisi myös jo laittaa kesäkuntoon ja painua baanalle. Vauhdin hurma houkuttaa, mutta kolea ja vetinen sää ei suosi pyöräilyä. Silloin lompsitaan huppu päässä rapakoissa, ei viiletetä asvaltilla. Mutta kyllä tämä tästä, orientoituminen kesään on hyvällä mallilla!

Still in the middle of nowhere

IMG_3265

Ulkona tuiskuttaa komeasti lunta, joten vapise kevät! Eletään tätä omituista aikaa, kun napapiirin yläpuolella on vielä metri lunta mutta eteläisemmän Suomen tuuteista pukataan jo kesämieltä. Yritä tässä sitten elää hetkessä.

IMG_3218Tällä hetkellä minulla on menossa neljäs Salla-viikko, ja aika menee kuin siivillä. Ei siksi että Salla sinänsä veisi mennessään, mutta työt vievät. Rinteisiin menoon ei ole todellakaan ollut aikaa ja perjantaisin olen körötellyt aina himaan. En halua jäädä tänne viikonlopuksi yksin hillumaan. Mennen, tullen ja palatessa haen Kemijärven ABC:ltä kahvia ja syötävää, en ole varmaan vuodessa syönyt yhtä monta suklaapatukkaa kuin nyt. Autoilu on petollista, on aina “nälkä” ja “pitää syödä että jaksaa kotiin asti”. Enkä edes tykkää ABC-asemien oransseista tötteröistä jotka merkkaavat joka kylää.

IMG_3219

Voin kertoa, että ei täällä Sallassa ihan hirvittävää vilinää maaliskuussa ole ja ymmärränkin nyt sen statuksen iäkkäämpien ihmisten ja hiihtelijöiden tunturikohteena. Menomestat ovat vähissä. Kuitenkin mökkien edessä on autoja, joten on täällä ihmisiä. He vain ovat ilmeisesti siellä missä kuuluukin – keskellä ei mitään. Latubaanaa riittää. Itsekin suunnittelin hiihteleväni Ruuhitunturille ja takaisin, mutta edelleenkään ei luistelutekniikka hiihdossa toiminut. Kiskoin eväät laavulla X ja palasin takaisin. Haluan sunnuntaihiihtää tai retkeilyhiihtää, en urheiluhiihtää! Tämän talven sivakoinnit ylipäätään ovat menneet päin seinää, koska en ole kertakaikkiaan saanut aikaiseksi hankkia niitä eräsuksia. Ja koska joutoaikaa on ollut vähän, niin tarve ei ole ollut pakottava. Harmittaa, suoraan sanottuna. Mutta on täällä kuitenkin vielä kuukauden verran kinoksia, joten eipäs surkutella liikoja! Ja pääsiäisen jälkeisellä viikolla Käsivarsi kutsuu, pakenen kevättä ylemmäs Lappiin!

IMG_3249

Nämä aurinkoiset lenkkeilykuvat ovat viime viikolta. Eilen juoksin kevään ensimmäiset vajaat neljä kilometria tuhnuisessa lumisateessa. Ei paljon asvaltti pilkota. Huomaatteko kuvassa olevan fanipipon? Penkkiurheilua hiihdon saralla olen harrastanut, ampumahiihto on hieno katsojalaji!

IMG_3241