Kahta puolta puuta

En muista olenko ikinä täällä tästä kirjoittanut, mutta tiedättehän tämän elämänvaiheen, kun sukulaiset jankuttavat muutaman parisuhdevuoden jälkeen lapsien teosta. Talonrakentaminen ei yhtään tätä inttämistä lievitä, koska eihän ihminen nyt voi vain haluta rakentaa taloa omaksi ilokseen, vaan kettu pitäisi olla pöntössä jo. Ja onhan teillä noin monta huonettakin. Sitten taas oman ikäiset kaverit haluavat tietää, koska juhlitaan polttareita tai siis että koska me mennään naimisiin. Joko ensi kesänä? Poromiehen kanssa hellustellessa minulle on valjennut, että on myös kolmas jankuttamisen aihe. Jokos sulla on oma merkki?

Ihan puolituntemattomat poromiehet ovat erotuksissa ja vasanleikoissa voineet aloittaa keskustelun tällä kysymyksellä. Kieltävästä vastauksesta seuraa kehoitus sanoa Hellulle, että “laittaa” mullekin oman merkin. Pitäishän se jo olla, sano sie sille heti. Jonkin verran tähän jankutukseen on ehkä vaikuttanut minun sitkas läsnäolo metsässä ja aidoilla.

Pitemmittä puheitta, viime lauantain jälkeen saavat poromiehetkin vaihtaa jankuttamisen aihetta, koska kyllä – kauppakirja toimitettiin palkiselle ja Hellu myi mulle yhden omista merkeistään. Olen virallisesti poronomistaja! Ei ehkä paras mahdollinen aika ryhtyä tähän hommaan – etenkään jos seuraa paikallislehden mielipidepalstaa. Poronhoitoalue ei kuitenkaan onneksi ole samanlaista joka päässä Lappia.

Nyt minun pitäisi vain opetella tunnistamaan omat porot muiden seasta. Häthätää muistan merkin ulkoa. Oikeahalkijapykälätkahenpuolenvasenreiästähalki… Ehkä näin.

Kuvan kantoa maisteleva trio ei välttämättä liity tapaukseen.

DSC_0186.JPG

Advertisements

Vasanleikkoa 2016

Kesän porotyöt vilahtivat juhannuksen jälkeen nopeasti ohitse. Metsäöitä ei tullut kuin muutama ja oman paliskunnan työporukat olivat onnistuneet saamaan porot kasaan hyvin. Minulla oli juhannuksen jälkeen viikko täysin vapaata töistä, ja käänsin juhannusaatonaattona unirytmin ylösalaisin valvomalla aamupuoliyhteentoista vasanleikon merkeissä. Heiluin mukana välillä kameran kanssa, välillä työn touhussa.

DSC_0191.JPG

Vasat on niin söpöjä, mutta mammat vähän ryvettyneitä karvanlähdön takia.

DSC_0167.JPG

DSC_0174.JPG

Vauhtiakin kesäyössä riittää.

DSC_0227.JPG

DSC_0240.JPG

Yöstä selviytyminen vaatii oikeat varusteet, lämmintä vaatetta ja hurjan paljon hyvää evästä.

DSC_0338.JPG

DSC_0343.JPG

Vaikka aurinko ei laskekaan, on kuin yöksi joku ottaisi värit pois ja laittaisi ne aamulla takaisin.

DSC_0332.JPG

DSC_0327.JPG

 

Kesän tuntu

Tänä vuonna kesä haisee. Suopursun kukat olen tuntenut nenässäni jo useamman viikon ja rantapensikoiden tuoksu on miltei huumaava. En ole ehkä yhtenäkään vuonna nuuskinut kesää näin voimakkaasti kuin nyt. En tiedä johtuuko se nykyisestä asuinpaikasta, jossa on mahtava metsäpolkuverkosto koiran kanssa lenkkeilyyn vai jäikö kasvien aistiminen päälle viime kesän kasvion keruusta. Tiedä häntä, mutta havainnoin nyt kesää nenälläni. Murentelin kävelyllä mesiangervoa kouraani ja tuoksuttelin sen laastarimaista aromia, maistoin kuusenkerkkää ja mietin vakavissani voikukanlehtien keräämistä salaattiin. Ehkä myös työ- ja koulukiireiden hellittäminen auttoi aistien avautumisessa, enää peiliin katsoessakaan en tunne itseäni 150-vuotiaaksi.

Suopursun tuoksu ennustaa myös, että kohta alkavat kuulkaas vasanleikot! Ilmeisesti minut on nyt koulittu, minuun on istutettu poroihmisten sisäinen vuodenkierto. Öiden valostuessa olen alkanut odottaa vasanleikkoja ja kesämetsään lähtöä. Hellu tosin on hankkinut itselleen mönkijän, joten minä en voi lähteä matkaan muulloin, kuin jalkamiehiä ja -naisia tarvittaessa. Katson mönkijärallia hieman kieroon, mutta tiedän ettei muukaan nykyään nähtävästi auta.

Ensivaikutelmia tämän vuoden vasamääristä saatiin, kun kävimme Hellun kanssa kesäöisellä mönkijäajelulla. Kierrettiin lähikairaa, jonka vaarat ovat tulleet minulle jos suhteellisen tutuksi. Tosin jatkuvat uudet hakkuut häiritsevät navigointiani, aina kun oppii tuntemaan jonkua paikan, se muuttuu. Yritimme reissulla löytää poroja, jotta nähtäisiin ovatko ne vasoneet jo. Onnea ei ollut ja vasattomia poroja oli hyvin pienessä otannassa vasallisia enemmän. Osalla oli vielä vatsa pullollaan. Totuus paljastuu juhannuksen tienoilla.

Tällä hetkellä siis vaatimet piilottelevat syvällä metsissä vasojensa kanssa, ja kunhan räkkä iskee ja säät lämpenevät, ne kerääntyvät tokkiin. Samaan aikaan toisaalla isot urosporot eli hirvaat ovat täysin joutilaina ja keräävät vain massaa ja kasvattavat sarvia syksyn rietasteluja varten. Hirvaat ovat kesän ajan hyvissä väleissä keskenään ja liikkuvat omissa muutaman yksilön tokissa. Nämä laiskanpulskeat äijät aiheuttavat Lapissa usein harmia esimerkiksi hiekkarannoilla, kylillä ja mökkiläisten pihoilla, kun ne hakevat safkaa ja tuulista, sääsketöntä paikkaa. Saariselän kylällä pyörivät porot ovat monelle matkailijalle tuttu esimerkki näistä tyypeistä. Hellun perhe ratkaisi omien hirvaidensa osalta häirikköongelman sillä, että köllit ovat elokuulle saakka suuressa poroaidassa lähellä tilaa.

Mutta ah, keskiyön aurinko. Hillankukatkin olivat selvinneet räntäsateesta, toivottavasti on pölyttäjiä ja saadaan gurmeeta pakkaseen.

IMG_5171.JPG

IMG_5172.JPG

IMG_5183.JPG

IMG_5185.JPG

IMG_5198.JPG

Muutaman viikon sisällä tulee varmasti lisää poroaiheista kuvamatskua… En malta odottaa!

DSC_1048.JPG

Sääski kokoaa, paarma hajottaa

Kylmistä ja epäsuotuisista säistä huolimatta poromiehet ovat koittaneet saada loppukeväällä syntyneet vasat leikattua merkkeihin. Hellukin otti töistä juhannuksen jälkeisen viikon kesälomaa päästäkseen porometsään. Koska minun etäopiskeluihin kuului  omatoimista maastossa oloa, tungin itseni parina yönä mukaan. Kesällä metsässä olo ajoittuu aina plus-miinus viikko juhannuksesta kun pitäisi olla lämmintä ja vesistöistä kuoriutuvat sääsket pakottavat porot isompiin tokkiin. Ilmeisesti porukassa hengailu auttaa suojautumaan itikoilta. Lisäksi lämpimillä säillä porojen kuljettaminen on helpompaa kun ne eivät ole niin pirteitä – pysyvät ukotkin matkassa. Metsässä ollaan siis öisin, ettei olisi kuitenkaan liian paahtavaa (porojen kuumuudessa kuljettaminen lähenisi eläinrääkkäystä) ja koska sään pitää olla kohtuullisen tuuleton. Tuulessa on vaikea kuulla poron kelloja tai sitä, missä kaveri liikkuu. Tämä aika vuodesta oli siis yhtä säätilojen kyttäämistä.

IMG_3590

Yksin metsässä ei tarvinnut olla. Kamalasti öttiäisiä.

Vasanleikkoaidat ovat yleensä paikoilla, joissa on sekä kuivaa maata että jänkää, jotta poroilla on mahdollisuus juoda. Aidat on sijoitettu maaston mukaan niin, että porot on mahdollisimman helppo kuljettaa sinne eri suunnista. Poromiesten puheista päätellen joihinkin aitoihin poroja on helpompi kuljettaa kuin toisiin. Ukkoja (Huom! Puhun nyt ukoista samaan tyyliin kuin puhutaan vaikkapa lego-ukoista – sanalla ei ole tekemistä sukupuolen tai iän kanssa.) lähtee illalla metsään pienempinä ryhminä useista eri suunnista sen mukaan, missä porojen tiedetään olevan kokemuksen, poroilla olevien tutkapantojen tai kellojen kilinän perusteella. Osa lähtee mönkijöillä ja osa kävellen, ja yleensä kävelijöille jäävät kaikista hankalimmat maastot. Muuhun maastossa liikkumiseen verrattuna porometsässä olo on siinä mielessä raskasta, että itsen on mentävä sieltä mistä porokin menevät – eivätkä ne todellakaan valitse kivoja kuivia kankaita, etenkään kesäisin.

Kuvankaappaus 2015-7-7 kello 14.29.49

Yhtenä yönä poroja tuotiin tuohon aitaan alakautta ja toisena yläkautta.

Minun valtavalla porometsässäolokokemuksella voisin väittää, että 80% metsässä olosta on odottelua ja kuulostelua ja käveleskelyä, ja 20% mennään sata lasissa. Ilmeisesti usein kuitenkin mennään täysillä koko yö, mie olen nyt vain sattunut maastoon jossa poroja ei syystä tai toisesta olekaan ollut. Silloin vain odotellaan maastossa tai aidan siulan päässä, että muut saavat kuljetettua tokkansa siuloja kohti, jolloin voidaan liittyä yhteen rintamaan viemään yhtä suurta tokkaa aitaan. Siinä odottelussa on jotakin tosi jännittävää ja kutkuttavaa. Pitkän tulistelun jälkeen jostakin kummun takaa kuuluu kellojen kilinä, vasojen röhkinä ja ukkojen huudot. Pitää valmistutua, mennä asemiin ja sitten mennään. Tulee hiki, ryyhellät pensikossa tai jängällä ja koitat pysyä muiden mukana ja selvillä suunnasta. Koko ajan toivot, etteivät porot tee uukkaria ja juokse sinua päin. Jos näin käy, pitää metelöidä ja koittaa saada sarvipäät kääntymään. Mönkijämiehet yleensä yrittävät kääntää karkulaisia, mutta minusta tuntuu että kyllä taitava koira olisi tuossa hommassa kaikista paras.

IMG_3596

Tästä kuvasta tulee minulle mieleen se tuoksu, joka metsässä oli. Ihan huumaava.

Kuva 4 Kuva 3

Mättäällämakoiluselfie ja välineurheilua. Porometsässä Tuntsa ja Sasta toimivat. Peukku.

Tuo poromiesten huutelu on jossain määrin eksoottista jopa minulle. Huuto voi olla melkein mitä vain, mutta monesti se on vain pitkä, selkeä hee-eei, ho-hooi tai muu vastaava. Huutamalla pidetään porot liikkeellä ja kaverit tietoisena siitä, missä itsestä seuraava ukko sijaitsee. Hellu aina jankuttaa minulle, että muista kanssa huutaa, että tiedän missä mennään. Jostain syystä kynnys metsässä hoilaamiseen on todella korkea. Ei ole pätkääkään luontevaa korottaa omaa ääntä, mutta ensimmäisen kiekaisun jälkeen se on jopa ihan hauskaa ja kätevää. Kun ukot molemmin puolin ovat “hukassa”, voi huutaa, ukot vastaa ja sitten tiedät oletko oikeassa kohdassa. Ukoilla on yleensä mukana myös poro(radio)puhelimet, joissa raportoidaan tilanteita: “Voitko X huutaa että misä olet”.

IMG_3612

Ylläolevan kuvan ehdin napata, kun porot kääntyivät tuolla jängän toisella laidalla väärään suuntaan. Jänkä näkyy ylempänä kartassakin, on nimeltään Kaupinvuoma ja tulen vihaamaan sitä varmasti ikuisesti. Mönkijämiehet lähtivät vuomalta kääntämään poroja ja minä ja muutama muu jalkamies venailtiin toisella puolella. Taustalla häämöttää jo vaara, jossa poroaita on. Minulle kävi kuitenkin ohraisesti. Tuo jänkä oli julmetun märkä ja mihis muualle tulokas aloittelija sijoittuikaan ketjussa kuin keskelle lettoa. Porot palasivat oikeaan suuntaan tuota kaukaista reunaa ja kyyti oli kova. Juoksunhölkkää pääsin jänkää muiden rinnalla aika pitkälle, kunnes rahkasammal alkoi hyllyä sen verran etten meinannut päästä eteen enkä taakse. Ei auttanut kuin edetä loikka kerrallaan ja kiertää sieltä mistä pääsee. Harmi ettei ollut sykemittaria matkassa, koska tuossa vaiheessa varmasti maksimit paukkuivat! Jäin ketjusta auttamatta. Ei auttanut kuin haistattaa paskanmarjat (ajatuksissa, olin niin hengästynyt etten voinut edes kiroilla) ja kiivetä tielle ja lompsia sitä pitkin aidalle vaihtamaan kuivia vaatteita. En kuitenkaan ollut ainoa matkasta jäänyt, muahah!

Mutta siis, on se aika kovvoo hommoo. Noista makoiluhetkistä piti ottaa kaikki irti. Toisille nämä on ihan totista (toki silti mieluisaa) työtä mutta minulle vielä ihan puhtaita irtiottoja arjesta. Toisena päivänä lähdettiin metsään aika aikaisin (juuri tuolloin kun jäin loppumetreillä matkasta) iltapäivällä, oltiin aidalla joskus 20-21 aikoihin ja siitä jatkettiin suoraan vasanleikkoon, jossa meni aamuun saakka. Mutta kesällähän ei ole niin väliä milloin nukkuu, aurinkokin paistaa koko ajan. Vasanleikosta minulla on hyviä, kunnon kameralla otettuja viimevuotisia kuvia täällä, mutta en malta olla lisäämättä tähänkin muutamaa kännykällä nappaistua fiilistelyotosta.

IMG_3650 IMG_3654 IMG_3664 IMG_3663

IMG_3692

Nyt kesä on jo niin pitkällä, että loput merkkaamattomat vasat saavat omistajansa tietoon syksyn erotuksissa. Paarmoja lentää jo, joten tokat hajoavat. Tienpäällä pohjoisessa kannattaa varoa öttiäisten edellä pösilöinä juoksevia poroja, ne eivät oikeasti nyt tajua, näe tai kuule mitään.

Olen etuoikeutettu

Vai voiko joku muuta väittää näitä viime sunnuntaisia kuvia katsoessa? Kolme kuukautta vuoden parasta aikaa edessä päin. Kesästä haaveilijat vaietkoon, this is it. No filter. Enempää kuvia ei malttanut ottaa.

Kuva 5

Kuva 6 Kuva 7

Olimme hellun kanssa porotöissä tekemässä heinäjälkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että ripottelemme poroille hannujakerttu-henkisesti heiniä, jotta ne hoksaisivat lähteä kiputtelemaan kotiaitausta kohti parempaan talteen lopputalveksi. Mie olen dynaamisena heinänlevityskoneena puureen kyydissä ja hellu ajaa. Ei pahempi työympäristö, eh?

Poroja ei näkynyt tällä kertaa, mutta erään metsätien ojapuskissa oli joku kaivellut aika ahkerasti. Se joku tulikin vastaan, ja kyseessä oli emähirvi ja kaksoisvasat! Kaikkia ei ollut siis saatu syksyllä nurin, mahtava homma. Ovat ne hienon näköisiä eläimiä, varsinkin tuollaisessa talvimaisemassa. Jätettiin niille vähän reilumpi kasa heinää reitin varteen. Toivottavasti selviävät talvesta, syksyllä ehkä nähdään.

Totta ja Tarua poronhoidosta

Lapin Kansan nettisivuilla on taas uutisoitu kivasti tappajaporoista. Menin kädet silmillä kurkistelemaan, että millaista keskustelua poronhoitoalueen asioista nyt käydään kommenttialueella. Jonkilaista masokismia tässä täytyy olla mukana kun niitä aina luen ja pahoitan sitten mieleni kaiken maailman höpötyksistä. Samaa kuraa tietenkin saavat niskaansa monet näkyvät ihmisryhmät. Poromiehistä (siis poronhoitajista) kirjoitetaan netissä aina samat jutut, jotka ovat täyttä kuraa usein ihan soopaa. Ja kun itse katsoo ja näkee poronhoidon aivan eri vinkkelistä, niin tuska tulee. Ehkä se tämän kirjoituksen myötä helpottaa?

Tässäpä teille muutama vakioväittämä, joihin poroista ja poromiehistä usein törmää. Kirjoitan asiaan oman kommenttini, joka perustuu omiin tietoihini ja omiin kokemuksiini. Yritin kaivaa esimerkiksi kohtaan 3 jotakin lähdeviitteitä muun muassa ely-keskuksien sivuilta, mutta törmäsin sellaiseen pykäläviidakkoon, että etsikää itse. Tähän kirjoitukseen hupeni jo sellaisenaan riittävästi aikaa. Ja harvemminpa keskustelupalstakirjoittelijoillakaan kunnon viitteitä löytyy, joten täältä pesee samalla mitalla.

1. Poromiehet eivät maksa veroja vaan myyvät lihan kuititta.

TARUA… Mutta myös totta muttei hyväksyttävää, kuten harmaa talous yleensäkään ei ole! Tämä on sama kuin väittäisi kaikkien kotikampaajien, sähkömiesten tai rakentajien tekevän työnsä pimeänä. Poromiehille veronkierto on yhtä iso rikos kuin muillekin ja sanktiot ovat samat. Joku siihen ehkä joskus sortuu, mutta tuskin moni. Harmaa talous kokonaisuudessaan lienee poromiehiä isompi rakenteellinen ongelma, jonka syyt ovat moninaiset. Tähän voi itse vaikuttaa niin, että myyjänä tarjoaa kuittia ja ostajana kieltäytyy ostamasta ilman.

2. Poromiehet vievät AIV-pallot lähelle maantietä, jotta porot jäisivät autojen alle ja he saisivat hyvät korvaukset.

TARUA. Tämä nyt on poromiesten bisnesvainun halveeraamista. Kyllä – jos poro jää auton alle, siitä saadaan korvaus, joka toden totta on isompi kuin poron lihan arvo. Mutta pitää osata ajatella nokkaansa pidemmälle. Jos esimerkiksi parivuotias vaadin jää auton alle, jää myös monta lihaa tuottavaa vasaa tulevaisuudessa syntymättä. Tappiota tulee korvauksesta huolimatta, joten poromies joka laukottaa poronsa maantielle tahallaan on puhtaasti idiootti. Jos tällaista kuulet, voit kertoa sen hänelle.

3. Poromiehet elävät EU-tuilla.

TOTTA ja TARUA. Kyllä, poromiehet saavat EU-tukia. Niin saavat myös muut maatalousyrittäjät, monen monituiset kehityshankkeet ja isotkin yritykset. Mutta uskomus siitä, että mikään elinkeino pyörisi EU-tuilla on naurettava. Varmastihan tuki auttaa yrittäjiä selviytymään monesta taloudellisesti hankalasta paikasta ja turvaa toiminnan jatkuvuuden. Mutta kyllä huono porovuosi on huono porovuosi oli EU-tukia tai ei, ja silloin leipää on hankittava myös muualta. Tuki ei pelasta.

4. Poromiehet luulevat omistavansa kaikki maat.

TARUA. Poromiehille on laissa turvattu vapaa laidunnusoikeus, jolloin porot saavat liikkua missä liikkuvat. Sitä myöten myös poromiehillä on mahdollisuus työnteon merkeissä esimerkiksi liikkua moottorikelkalla myös muilla kuin omilla maillaan. Omistusluulosta tässä tuskin on kyse.

Maanviljeliöitä luonnollisesti vaivaa porojen laiduntaminen heidän maillaan, samoin kuin kukkaistutuksia penkovat “pihaporot”. Tähän selkein ratkaisu on ottaa yhteyttä paliskunnan poroisäntään tai suoraan poromiehiin, joilla on velvollisuus poistaa haittaa aiheuttavat porot alueelta. Jos näin ei tapahdu, asia pitää selvittää. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Siinä voi mennä aikaa ennen kuin porot oppivat, että tietyille tutuille alueille ei ole enää menemistä. Kärsivällisyyttä siis, pyydän. On myös hyvä muistaa, että toimintatavat eivät ikinä muutu jos niistä ei puhuta suoraan poromiehille vaan mutistaan turuilla ja toreilla.

5. Poromiehet vihaavat koiria ja ampuvat ne metsässä heti kohdatessaan.

TARUA. Halloota halloo? Monella poromiehellä on itselläänkin koiria sekä metsästys-, poronhoito- että lemmikkitarkoituksissa. Jos poromies holtittomasti ammuskelee koiria metsässä, on hänellä ihmisenä päässä vikaa. Jos koira ajattaa poroa metsässä, ei tästä varmasti ole harmia muulle kuin omistajalle tai metsästäjälle itselleen. Tervettä poroa koira harvoin saa kiinni. Mutta kun koira hajottaa kuljetettavan porotokan tai tunkeutuu aitaan, jossa poro ei pääse pakenemaan, tulee ongelmia. Olen kirjoittanut asiasta myös täällä.

6. Porot pitäisi sulkea aitaukseen, niin kuin muutkin kotieläimet.

TARUA. Nautakarjaa on varmasti satoja vuosia jalostettu lihantuotantoon. Nauta tuottaa vuodessa 150kg lihaa, poro 20 kg. Koko poronhoito perustuu vapaaseen laidunnusoikeuteen, sillä ympärivuotinen ruokinta maksaisi – paljon. Poro on edelleen pohjimmiltaan villieläin riippumatta siitä, ovatko jotkut yksilöt toisia kesyyntyneempiä. Porojen sulkeminen navettaan tai liian pitkään kestävä tarharuokinta johtaisi monenlaisiin ongelmiin ja sairauksiin, kun eläin ei pääse toteuttamaan luontaista käyttäytymistään. Toisaalta monella nurisijalla ja kateellisella ihmisellä olisi varmasti parempi mieli, kun toisten omaisuus olisi poissa silmistä.

7. Poronliha maistuu naudalta, koska sitä ruokitaan rehulla. Ei ole poro poroa enää.

TARUA. Suurin osa teurasporoista on vasoja. Syksyllä teurastetut poronvasat eivät koko elinaikanaan ole pääseet haistamaankaan rehua. Ne kasvavat vaatimen maidolla ja metsän ruoalla, kuten sienillä. Myös vaadin elää imetysajan villiruoalla, joten en ymmärrä mistä se rehun maku voi lihaan tulla? Ehkä joillakin on herkemmät makunystyrät, mutta minusta poro maistuu porolta. Huomatkaa myös, että argumenttien 6 ja 7 välillä on jonkinasteinen ristiriita…

8. Poromiehet vihaavat petoja ja itkevät korvauksien perään.

TARUA. Itse ajattelen petokorvauksista niin, että valtio on itse asettanut itsensä hankalaan välikäteen. Se on luvannut suojella petokantoja, mutta myös luvannut poromiehille vapaan laidunnusoikeuden. Pedot rauhoittamalla valtio on kuitenkin estänyt poromiehiä suojelemasta omaa karjaansa, jolloin elinkeinon kannattavuus voi järkkyä. Siispä hyvityksenä valtio maksaa petojen aiheuttamista vahingoista korvauksia poromiehille. Se lienee halvempaa kuin työttömien poromiesten uudelleen kouluttaminen ja työllistäminen. Petovahingot täytyy kuitenkin todentaa löytämällä petojen aiheuttamat poronraadot. Yhdestä poronraadosta saatu korvaus on jälleen isompi kuin yksittäisen poron arvo, koska yhden löydetyn raadon lisäksi on varmasti olemassa monta muuta, joita ei koskaan löydetä. Valtio ikään kuin korvaa aiheuttamaansa hävikkiä. Mietin itse, että petokorvaushan voisi olla vakiosumma joka suhteutettaisiin petojen ja porojen määrään alueella, ja se maksettaisiin joka tapauksessa. Nyt kuitenkin vain todennetuista tapauksista maksetaan, joten eikö tämä ole ainakin teoriassa ihan hyvä systeemi? Toisaalta kun petokanta kasvaa ja raatoja löytyy paljon, tulee tämä kalliiksi.

Esimerkiksi nyt valtio pihtaa petokorvauksien maksua, koska vahinkoja on tullut niin paljon. Jos tämä olisi autovakuutus, niin toimisiko se näin? “Meillä on nyt niin paljon tullut näitä kolareita, että ei voida maksaa heti kaikkia korvauksia… saat puolet sovitusta, maksetaan vuoden päästä.”

On myös lisättävä, että poromiesten petoviha on liioittelua. Kai jokainen luonnossa liikkuva – oli sitten poromies tai joku muu – osaa arvostaa monimuotoisuutta ja tietää, että jokaiselle elikolle on paikkansa. Susista puhutaan usein, mutta poromiehillä tuskin susivihaa on, kun ei niitä täällä ole juurikaan ole näkynyt. Tuskin muutama haittaisikaan, ma luulen. Itä-Lappiin ja Itä-Suomeen sudet varmaankin aiheuttavat enemmän ongelmia kuin Rovaniemen seudulla ja lännessä. Kissamaisen nopeasti kasvanut ilveskanta sen sijaan on Etelä-Lapissa merkittävä tekijä. Ilveksen ruokailussa on vielä sellainen harmillinen piirre, että sen leuat eivät pysty jäiseen lihaan. Joka atrialle on siis tapettava uusi poro. Eikä se ilveksen vika ole että niitä on liikaa, vaan ongelmat ovat jossakin muualla.

9. Poromiehet ovat laiskoja yhteiskunnan loisia.

TARUA. Mie olen vahvasti sitä mieltä, että laiska töitään luettelee. Mutta etenkin nyt syksyllä olen ollut onnellinen, että minulla ei ole velvollisuutta ajoittaa kesälomiani syksyyn sitä varten, että saisin olla kolme viikkoa pimeästä pimeään metsässä joko mönkijällä tai juoksunhölkkää kuljettamassa poroja aitoihin. Lopun aikaa möyrisin erotusaidalla ja leikkaisin lihaa. Puuh. Jos joku ei tähän väittämään usko, niin viikon loma majoituksineen ja ruokineen etossa järjestyy kyllä.

Ai niin, ja tuo mönkijällä huristelu on sitten välilevyille ja takamuksen nahalle aivan hirveää hommaa (kyytiläisen asemassa olleena voin sen kertoa). Esimerkiksi hellu on melko innostunut kelkkailuun ja muuhun motorsporttiin, mutta mönkijällä tämä ei aja vapaa-ajallaan metriäkään. Kuitenkin poromiehetkin ovat ukkoutuvaa porukkaa ja jos jalka alkaa painaa niin mönkijä on helpompi ratkaisu. Ja mönkijällä liikkuminen on nopeampaa, jolloin jalkamiehet voivat olla ahdingossa. Silloin mönkijä on pakko ottaa alle kun miehiä on joskus metsässä turhan vähän.

10. Poronhoito tuhoaa Lapin luonnon.

TOTTA JA TARUA. Kyllä poronhoito varmasti kuluttaa luontoa ja maaperää. Osittain kuitenkin uskallan vastuuttaa tästä myös valtiotamme, joka asettaa Metsähallitukselle valtavat tulostavoitteet. Tällöin kaatuu metsää, ja niiden mukana katoaa etenkin eteläisemmän Lapin poroille tyypillistä laidunmaata, kuten vanhoja luppoisia kuusikoita. Hakkuuaukeat eivät porolle paljoa tarjoa, ja jäljelle jäävät metsät ovat sitten aina kovemman rasituksen alaisina. Luonnon kulumisen estämiseksi paliskunnille on asetetty ylin mahdollinen poroluku, jota ei saa ylittää. Omassa paliskunnassamme maksimi poroluku on 5500, mutta poroja on häthätää 4000. Ylä-Lapin herkät tunturialueet ovat toinen tarina, ja siellä myös poronhoito on erilaista kuin täällä. Tämä kommenttini ei siis koske tunturialueiden poronhoitoa, koska en tunne tapoja tai luontoa siellä niin paljoa. Tässäkin mielessä poronhoidon yleistäminen on vaikeaa, koska jo olosuhteiden pakosta poronhoito on eri osissa Lappia hieman erilaista.

Huh, näin. Loppukaneetiksi sanottakoon, että tuo poronhoito on paljon muutakin kuin elinkeino. Siitä muodostuu usein elämäntapa, samoin kuin monesta muustakin yrittäjyydestä. Eläkkeelle jääminen harvalla poromiehellä tarkoittaa porohommasta pois jäämistä ja Kanarialle muuttoa, vaan erotuksissa ja vasanleikoissa kuljetaan aivan kuin ennenkin. Ollaan mukana. Samoin kuin mahdolliset tulevat poromiehet ovat mukana jo metrin mittaisina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poronhoito voi jatkua vain perheen sisällä – uusiakin yrittäjiä pitäisi ottaa mukaan oppimaan. Mutta oppimista se on kaikilla, jatkuvasti. Jos tuntuu että tiedät poronhoidosta kaiken, mietipä uudelleen.

Ja kuka siitä hyötyy, että poronhoito ajetaan alas? Eikö täällä olla kaikki samassa veneessä, pitämässä Lappia asuttuna ja luontoa hyvässä kuosissa? Mie näkisin esimerkiksi retkeilijöillä ja poromiehillä paljon yhteistyömahdollisuuksia. Retkeilijöiden kannattaisi esimerkiksi hyödyntää poromiesten valtavaa paikallistuntemusta – näin niinkuin alkuun.

Poroerotus eli hullut päivät ja #viski

Mie kuulin, että siellä missä on Stockmann on jonotettu pöljänä jotakin kumikenkiä. Täällä päässä maata pääset hulluille päiville, kun ajat jonnekkin sinne kuuluisaan hitonkuuseen katsomaan poroerotusten menoja.

IMG_2642

Se on poromiehilä sadonkorjuu nyt. Muutamaan hassuun viikkoon lokakuun rämpsysäiden aikaan kulminoituu koko vuoden työ kun porot kuljetetaan mönkijöillä ja jalkaisin erotusaidoille. Kesällä merkatut vasat ovat kasvaneet jo 20 kiloisiksi. Osa vasoista on jäänyt kesällä peuroiksi ja nyt ne merkataan samaan tapaan kuin kesäleikossakin. Kirnussa kaikkien vasojen kohtalo sinetöidään: kylmiöön vai kuusikkoon. Hyväkuntoiset vasat pääsevät vapauteen ja muut käristykseksi ja potkakiekoiksi ja paistiksi ja ja ja… namnam. Että jos poronlihaa mielit pakkaseen, kannattaa tiedustella sitä nyt eikä viidestoista päivä. Kätevimmin ja edukkaimmin saat sitä suoraan poromiehiltä myös etelään – matkahuollon kylmäautot nimittäin kulukee. Minulta voi saada puhelinnumeroita. ;)

 IMG_2654

Komeat sarvet söörillä.

Mie nyt muutaman syksyn kokemuksella voin sanoa, että poroerotuksia on kahdenlaisia. On niitä, jotka ajoittuvat viikolle ja joissa on sen vuoksi vähän ylimääräisiä käsipareja. Se on silloin arkista aherrusta, hoidetaan hommat ja painutaan kotiin ilman suurempaa glamööriä. Sitten on erotuksia, jotka osuvat viikonlopulle (tai perjantaille) ja paikalle ilmaantuvat poroperheiden kaikki jäsenet: vaarit ja vauvat, serkut, naapurit, turistit ja kansanedustajat. Siellä on usein enemmän karnevaalimeininkiä, puheen pulinaa ja isommat tulet. Todennäköisesti myös viskiä. Karnevaalierotuksen syntyä edesauttaa, jos poroja on aidassa paljon. Vai miltä kuulostaa “tuhat poroa” verrattuna “nelisen sataa poroa”?

IMG_2662

IMG_2667

Kuvassa näette nykyporomiehen ykköstuntomerkin eli Tuntsa-anorakin. Ovat vähän sama asia kuin 2XU-trikoot nykyään fitnessblogimaailmassa. Se on oltava, jos aiot olla uskottava. Pitänee kirjoittaa joskus poromiesten muotipostaus, koska näitä must have -juttuja on enemmänkin.

Lauantainen erotus jonne miekin lähdin mukaan, kuului karnevaalierotusten kategoriaan. Tulille ei mahtuneet kaikki yhtaikaa ja kirnussa tuntui olevan ihmisiä enemmän kuin poroja, sillä kaikki halusivat päästä mukaan kiskomaan poroja. Hupaisinta on seurata, kun poroa paljon pienemmät tenavat yrittävät kaapata niitä sarvista. Sama kuin itse yrittäisi ottaa juoksevaa hirveä sarvesta kiinni. Mustelmitta kirnussa ei selviä ja kädet ovat kipeät, housut ravassa ja pipo räntäsateesta litimärkä. Mutta se on hauskaa, mie maltoin yhden kirnullisen katsoa ulkopuolelta, koska olin olevinani järkevä ja annoin muille tilaa. Tungin itseni kuitenkin sekaan ja olin hellun sidekickinä ottamassa isompia vaatimia kiinni.

IMG_2668

Sekaan vaan kiipeää pienemmätkin! Kirnussa tuomioiden jakamisen lisäksi eläinlääkäri piikittää metsään menevät porot ja joskus sekaan sattuu aikuinen peura eli merkitön poro. Ne huutokaupataan ja jos joku on erehtynyt ottamaan viskiä, hinnoissa ei ole mitään järkeä. Mutta paliskunnan hyväksi menevät ne rahat. Teurastuksen jälkeen kaikenmalliset pakettiautot ajavat takapyörät lintassa kohti koteja ja kylmiöitä. Siitä se uurastus vasta alkaa kun porot pitää leikata ja pakata ja toimittaa ostajille. Jotkut laittavat porot suoraan liikkeeseen mutta sekä poromiehen että asiakkaan kannalta on järkevämpää tehdä kauppa suoraan ilman välikäsiä.

IMG_2675

Voisi kai sen lauantain huonomminkin viettää!

Kuva 11