Lappiin muuttaminen on uutisten ja somen tasolla kovassa nosteessa. Tervetuloa tänne kaikki, minä sanon! Kuitenkin moni joka muuttaa täällä johonkin Kylään (joka voi Lapissa merkitä sinistä tienvarsikylttiä ja kahta taloa), kamppailee paikallisten mielensäpahoittajien ja kirjoittamattomien sääntöjen kanssa. Voimia ja jaksamista heille. Minä olen käytännössä vain vaihtanut kylästä toiseen mutta huomannut silti kulttuurissa jotain, mistä ulkopuolisen on vaikea saada otetta: ikiaikaiset koordinaatit, joita ei löydy mistään kartastoista.
Näitä tuli vastaan ensimmäisen kerran hirvijahdissa jaettaessa passipaikkoja. Mene sinä siihen muhakasalle, toinen seiskööt asemissa Kalevin halkopinojen luona ja kolmas jokimukassa. Kun asiaa varovasti tiedustelee, voi saada selville, että arviolta 50 vuotta sitten on jonkin metsäautotien varressa ollut muhakasa ja toisaalla halkopino. Kiemurtelevassa joessakin vain se yksi on Jokimukka. Nimettömillä metsäautoteillä on myös nimiä, kuten Paavon tie ja Veitsiluoton tie. Lisäksi löytyy Ollin aukea, isomänty sekä ravirata. Aukeat eivät välttämättä ole enää aukeita ja raviradan voi juuri ja juuri erottaa metsänpohjasta. Isomänty saattaa olla kaatunut.
Jos on asunut seudulla vasta muutaman vuoden, ei voi kuin todeta että herrat on hyvät ja näyttää kohteen kartasta.
Toinen Kylässä asumisen erityispiirre on lenkin mittaaminen. Oikeastaan harvassa paikassa voi tehdä sananmukaisen lenkin, vaan on mentävä ulos talosta ja valittava kahdesta suunnasta toinen. Sitten kävellään, juostaan tai potkutellaan johonkin asti ja palataan samaa tietä takaisin. Väistellään pölliautoja ojaan ja ollaan iloisia jos aura on käynyt. Kun eteisessä lumet kopistellaan kengistä ja heijastinliivit ja otsalamppu heitetään naulaan, kuuluu talon lämmöstä kysymys: misä asti kävit? Sitten kerrotaan millä sillalla, kenen postilaatikolla tai missä tienhaarassa on vaihdettu reunaa ja käännytty kotiin.
Tässä yhtenä tammikuisena iltana ripset kuurassa kerroin käyneeni mastolla. Meiltä kun käy mastolla, siinä menee noin tunti ja matkaa kertyy yhteensä kuusi kilometriä. Järkytyin kun tajusin, että masto on purettu syksyn aikana eikä sitä siis enää ole ja olen täten siirtynyt perinteenjatkajaksi. Kuulen jo korvissani kun 20 vuoden päästä minulle pyöritellään silmiä, että mikä vtun masto.
Kuvassa lenkillä mukana kaksi tulevaa silmien pyörittelijää.
Sanni from the North 